Pioneer P-30 (myös Pioneer Y ja Atlas Able 5A[1] eli Able 5A[2]) oli Nasan laukaisussa räjähtänyt vuonna 1960 laukaisema Pioneer-ohjelman miehittämätön kiertolaisluotain.

Pioneer P-30
Organisaatio Nasa
Tehtävätyyppi kiertolaisluotain
Kohde Kuun kiertorata
Laukaisu 25. syyskuuta 1960 klo 15.13 UTC
Florida, Cape Canaveral Air Force Station Launch Complex 12
Laukaisualus Atlas D
Tehtävän kesto 17 min
Massa 175,5 kg
Aiheesta muualla

Tausta

muokkaa

Ennen vuoden 1958 Yhdysvaltain ilmavoimien ensimmäisten kuuluotainten laukaisua ilmavoimat yhdessä kuuluotainten valmistajan Space Technology Laboratoryn (STL, nyk. TWR) kanssa alkoivat suunnittella kuuluotaimille jatkoa. Suunnitelmana oli lähettää luotaimilla Kuuhun sekä Venukseen, josta silloin tiedettiin melko vähän. Silloin uskottiin, että Venuksessa olisi Marsin tavoin elämää, joka teki siitä kiinnostavan tutkimuskohteen.[3]

Kohteen muutos

muokkaa

Lokakuussa 1958 lähes kaikki Yhdysvaltain asevoimien tieteelliset avaruushankkeet siirreettiin Nasan hallintoon. Tähän lisältyi muun muassa ilmavoimien suunnitteilla olleet kuuluotainten jatkohankkeet. Marraskuussa 1958 Nasa käytännössä hyväksyi kuuluotainten jatkohankkeen osaksi Nasan uutta Pioneer-ohjelmaa ja aloitti valmistelemisen kahden luotaimen laukaisemiseksi Venukseen. Suunnitelmana oli laukaista luotaimet kesäkuun 1959 laukaisuikkunan aikana. Venus-luotainten jälkeen Nasa suunnitteli kiertolaisluotaimen laukaisua Kuuhun.[3]

Kuitenkin keväällä 1959 suunnitelmat muuttuivat, kun Neuvostoliiton Luna 1 -kuuluotain oli laukaistu onnistuneesti tammikuussa 1959 ja Yhdysvaltain neljä ensimmäistä kuuluotainta (Pioneer 0, 1, 2 ja 3) olivat epäonnistuneet Kuuhun pääsemisessä Pioneer-ohjelman tavoitteet uudistettiin. Suunnitelmana oli laukaista sarja STL:n valmistamia kuuluotaimia. Jokaisen luotaimen tehtävät perustuisi aiempien luotainten tuloksiin. Ensimmäinen lento oli nimeltään Able-3 ja Nasa nimesi sen satelliitin S-2:ksi. Se oli tarkoitus laukaista elokuussa 1959 Thor-Able kantoraketilla ja suunnitelmana oli saada satelliitti 12 tuntia kestävälle Maan kiertoradalle. Lennon tehtävänä oli testata luotaimen perusrakennetta ja mittalaitteita. Seuraavan lennon nimi oli Able 4 Atlas ja hyötykuorman P-1:ksi. Suunnitelmana oli saada luotain Kuun kiertoradalle syyskuussa 1959 Atlas-Able kantoraketilla. Kolmas lento oli nimeltään Able 4 Thor ja hyötykuorma P-2. Se laukaistiin marraskuussa 1959 kohti Venuksen kiertorataa Thor-Able -kantoraketilla.[3]

Laukaisu

muokkaa
 
Pioneer P-30:n laukaisu Atlas D:llä.

Pioneer P-30 laukaistiin 25. syyskuuta 1960 kello 15.13 UTC Yhdysvaltain ilmavoimien Atlas D -mannertenvälisellä ballistisella ohjuksella Floridan Cape Canaveral Air Force Stationista. 370 kilometrin korkeudessa Atlas D:n toisen vaiheen rakettimoottori ei syttynyt suunnitelmien mukaisella tavalla johtuen rakettimoottorin hapetinjärjestelmän toimintahäiriöstä ja se sammui ennenaikaisesti. Atlas D ei päässyt Maan kiertoradalle ja sen uskotaan iskeytyneen Intian valtamereen. Luotain lähetti signaaleja komentokeskukseen 17 minuuttia laukaisun jälkeen.[1] Kuitenkin komentokeskus onnistui irrottamaan Atlas D:n kolmannen vaiheen toisesta vaiheesta ja sytyttämään sen rakettimoottorin avaruudessa, tehden siitä ensimmäisen avaruudessa sytytetyn rakettimoottorin.[2]

Luotaimen huippukorkeus Maasta oli 1 290 kilometriä.[4]

15. marraskuuta 1960 Nasa ilmoitti kahden Pioneer P-30:n osan löytyneen entisen Etelä-Afrikan unionin Transvaalin alueelta.[2]

Suunniteltu Kuun kiertorata

muokkaa

Pioneer P-30:n oli tarkoitus päästä Kuun kiertoradalle 62,5 tuntia laukaisun jälkeen.[1] Luotaimen kiertorata Kuun ympäri oli suunnitetu kestävän 10 tuntia.[2]

Laukaisualus

muokkaa

Yhdysvaltain ilmavoimien suunnittelemat luotainlennot vaatisivat suuremman kantoraketin kuin Yhdysvaltain ilmavoimien aikaisemmat kuulennot. Ilmavoimien ratkaisu oli käyttää edellisten kuulentojen ylävaiheita ja asentaa ne uuteen, voimakkaampaan ensimmäiseen vaiheeseen. Ensimmäiseksi vaiheeksi valittiin Atlas -ICBM. Kantorakettia kutsutiin nimellä Atlas-Able.[3]

Luotaimen tehtävät

muokkaa

Pioneer P-30:llä oli samat tavoitteet kuin luotaimen edeltäjällä, Pioneer P-3:lla:[1]

Nasan tavoite oli saada kattavalla laitteistolla varustettu luotain Kuun kiertoradalle. Luotaimen tehtävät olivat:[1]

Rakenne

muokkaa

Pioneer P-30 oli lähes indenttinen edeltäjäänsä Pioneer P-3:een. Luotain muistutti palloa ja oli korkeudeltaan 1,4 metriä ja leveydeltään metrin. Luotaimen päälle oli kääritty alumiiniseoskuori. Luotaimen sivuilla oli neljä 60x60 cm aurinkopaneelia, jotka latasivat luotaimen akkuja. Jokaisessa aurinkopaneelissa oli yhteensä 2 200 aurinkokennoa. Luotaimen sisällä oli suuri pallomainen hydratsiinisäiliö, joka tuotti polttoainetta luotaimen pohjassa olleelle 90 N:n Vernier-rakettimoottorille, jota käytettiin Kuun kiertoratamanöövereihin. Hydratsiinisäiliön päällä oli kaksi pienempää typpisäiliötä, jotka tuottivat polttoainetta raketin yläosassa sijainnelle pienemmälle 90 N:n rakettimoottorille, joka oli suunniteltu käytettävän Kuun kiertoradalle pääsyyn ja luotaimen vauhdin hidastukseen. Luotaimen yläosassa rakettimoottorin vieressä oli kaksi UHF-antennia. Luotaimen pohjassa oli pitkä VLF-antenni ja kaksi UHF-antennia. Luotaimen lähettimet toimivat 378 MHz taajuudella. Luotaimen ulkopuolelle oli asennettu jäähdyttimiä, jotka auttoivat viilentämään luotaimen sisätilaa.[1]

Laitteisto

muokkaa
Tutkimuslaite
Ionisaatiokammio
Mikrometeoriditutka
Kaksi magnetometriä
Aurinkotutka
Geiger–Müller-putki
Suurenergiasäteilymittari
Tähtisäteilyspektrometri
Plasma-anturi
Matalaenerginen säteilytutka

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f NSSDCA – PIONEER P-30 Nasa. Viitattu 4.2.2025.
  2. a b c d Able 5A (Pioneer P-30) - NASA Science science.nasa.gov. 15.11.2017. Viitattu 4.2.2025. (englanniksi)
  3. a b c d LePage, Andrew J.: The Space Review: The Pioneer lunar orbiters: a forgotten failure The Space Review. 10.12.2010. Viitattu 8.3.2025. (englanniksi)
  4. Pioneer P 3 www.astronautix.com. Viitattu 4.2.2025.

Aiheesta muualla

muokkaa

Artikkeleita

Dokumentteja