Pimeyden linnake

Pimeyden linnake on Markku Sadelehdon toimittama ja Jalavan vuonna 1991 julkaisema antologia. Se sisältää kuusi vuosina 1931–1983 julkaistua miekka ja magia -novellia.[1]

Pimeyden linnake
Pimeyden linnake.jpg
Kirjailija Markku Sadelehto (toim.)
Kansitaiteilija Jari Rasi
Kieli suomi
Genre miekka ja magia
Kustantaja Jalava
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 250
ISBN 951-8954-63-1
Sarja: Sadelehdon fantasia-antologiat
Seuraava Shoredanin kellot
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sadelehto tunnetaan lähinnä kauhuantologistina, mutta 1990-luvun alussa hän toimitti myös kolme fantasia-antologiaa, joista Pimeyden linnake oli ensimmäinen. Se sisältää sekä 1900-luvun alun fantasiaa että kylmän sodan vuosina kirjoitettuja novelleja. Shoredanin kellot keskittyi tuolloin uusiin fantasiakirjailijoihin ja Mustan jumalan suudelma vanhaan 1930-luvun fantasiaan. Myöhemmin Sadelehto kuvaili fantasiakirjojaan ”vasemman käden töiksi”, vaikka myönsikin Pimeyden linnakkeen olleen opettavainen kokemus antologian rakenteen suhteen. Suosikkikirjailijoihinsa lukeutuvan Clark Ashton Smithin Sadelehto jätti antologiasta pois, koska ei halunnut kirjailijavalikoiman muistuttavan liiaksi Juhani Hinkkasen toimittamaa Velhojen valtakuntaa (1989).[2]

Kirjan ovat suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä.[3] Myös Sadelehto on merkitty kääntäjäksi. Sadelehto korjaili Jack Vancen novellia niin paljon, etteivät varsinaiset suomentajat enää pitäneet käännöstä omanaan. Sadelehdon mielestä novellin kieli oli napakkaa, kun taas Selkälän ja Äärelän käännös oli runsassanainen.[2]

SisältöMuokkaa

VastaanottoMuokkaa

Aikakoneen arviossa Juhani Hinkkanen piti Pimeyden linnaketta epätasaisena valikoimana. Hinkkasen mukaan Robert E. Howard ja Henry Kuttner ovat taitavia kirjailijoita, mutta kokoelmaan valitut novellit eivät edusta tekijöidensä parhaimmistoa vaan ovat rutiinityönä kirjoitettua palstantäytettä. Howardin novellit eivät Hinkkasen mielestä ole itseisarvo edes miekka ja magia -kokoelmassa, ja antologia olisikin kaivannut ”Bal-Sagothin jumalten” tilalle paremman avausnovellin. Muut kertomukset miellyttävät Hinkkasta enemmän: Jack Vancen ”Pyhiinvaeltajat” on kirjan paras teksti, ja Michael Shean ”Vainajien valtakunta” luo perinteisistä aineksista uudenlaista miekkaa ja magiaa. C. L. Mooren ”Jirel taikamaassa” on merkittävä ennen muuta aikakaudelle epätyypillisen naispäähenkilön ansiosta, kun taas ”Lohikäärmeen hampaat” todistaa David Draken olevan ”häpeilemätön pulp-kirjoittaja 40 vuotta viimeisten pulp-lehtien katoamisen jälkeen”. Hinkkanen tosin harmittelee, ettei mukana ole yhtäkään novellia Fritz Leiberiltä tai Karl Edward Wagnerilta.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Hinkkanen, Juhani: Pimeyden linnake Aikakone 4/1991. 1991. Viitattu 2.4.2017.
  2. a b Tuhkanen, Juho-Antti: Ikuisuuden kultakentillä, eli matka antologisti Markku Sadeledhon seurassa kirjallisuuden hämärille rajamaille. Portti, 1995, 14. vsk, s. 20–43. Tampere: Tampereen Science Fiction Seura r.y..
  3. Pimeyden linnake, s. 4.