Pilvisyys

Pilvisyys on pilvien peittämä osuus taivaasta. Se voi olla esimerkiksi kokonaan pilvessä, puolipilvinen, lähes pilvetön tai pilvetön. Pilvipeite vaikuttaa esimerkiksi Auringon näkymiseen paitsi laajuudeltaan, myös paksuudeltaan. Ohut yläpilvi varjostaa vain vähän, ja Aurinko kuultaa pilven läpi.

Maapallon pilvisyystilanne 11. heinäkuuta 2005.

KuvauksetMuokkaa

Virallisissa säähavainnoissa pilvisyys ilmoitetaan kahdeksasosina taivaankannen pinta-alasta:[1][2]

0/8–1/8 selkeää
2/8–4/8 melko selkeää
3/8–6/8 puolipilvistä
5/8–7/8 melko pilvistä
7/8–8/8 pilvistä
9/8 pilvisyyttä ei voida määrittää esimerkiksi
tiheän sumun tai runsaan lumisateen vuoksi

Pilvisyysmerkit ammattimaisella sääkartalla, ei esimerkiksi TV:n sääkartalla:

  Selkeää
  Melkein selkeää
  Verrattain selkeää
  Verrattain selkeää
  Puolipilvistä
  Verrattain pilvistä
  Verrattain pilvistä
  Melkein pilvistä
  Pilvistä
  Taivas ei näy.

Maapallon pilvisyysMuokkaa

Maan pinnasta on noin 70 %[3][4] pilvien peitossa, yhtenäisiä laajoja pilvialueita on 20–30 %.[5] [6] Pilvisyyden pienienkin muutosten arvellaan vaikuttavan maan pintalämpötilaan, koska pilvet heijastavat monesti paljon säteilyä, toki pilvilajista riippuen. Eri alueiden tyypillinen pilvisyys vaihtelee huomattavasti. Aavikot ja jäätiköt ovat melko pilvettömiä, meret pilvisiä. Kosteat manneralueet ovat melko pilvisiä. Pilvisyys Saharan yllä on 10–40 %, sademetsässä 60–70 % ja savannilla 50 % ja Euroopan ja Aasian metsäalueilla 50–70 %. Pilvettömintä on Etelämantereella. Hyvin pilvistä on esimerkiksi keskisellä pohjoisella Pohjois-Atlantilla, 80–100 %. Merien pilvisyys on välillä 40–100 %, mannerten 5–7 5%.[6][3] Pilvien valonheijastuskyky on keskimäärin 55 %, 40–80 %.[4]

Mäntyjen ja kuusien vapauttamat terpeenit nousevat ilmakehään ja lisäävät pilviä tuhannen metrin korkeudessa. Männyt ja kuuset vapauttavat niitä enemmän lämpimämmässä.[7]

LähteetMuokkaa