Pilppa

Pilppa on Heinäveden kylä, joka sijaitsee Heinäveden reitin varrella Kuopion ja Savonlinnan välillä. Nykyään Pilppa on Kuopiosta tultaessa viimeinen sulkukanava Savonlinnan suuntaan.

Pilpan kanava

Historia

Pilpan historia juontaa tuhansia vuosia taaksepäin. Kylästä ja Ruokoveden itärannoilta on löytynyt 7 –8 000 vuotta vanhoja kiviesineitä. Kilometri Pilpan kanavan alapuolella sijaitsevan Vierunvuoren kyljessä on yli 3 000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Kanavalta 100 metriä Pölläkän suuntaan on oikealla puolella kallioissa kaksi karsikkohakkausta ensimmäisen ollessa vuodelta 1887 ja toisen ollessa ainakin sata vuotta vanhempi. Pilpasta on löydetty myös yksi kuppikivi ja iso jumalana mahdollisesti palveltu karhunpääkivi alttarikivineen.

Pilppa oli saamelaisten vanhaa metsästysaluetta ja alueen nimistökin kertoo noista ajoista. Ukonvuori Pienkolovedellä Ukonselän takana on vanha uhrivuori. Pyhälampi, Paljakka, Pyylinsaari jne. Lappi-nimi esiintyy nimistöissä eri muodoissa: Lapinjärvi, Lapinsalo, Lapinsuo, Lapinniemi ja Lapinoja. Pilppa tulee saamelaisesta nuolta tai keihästä tarkoittavasta sanasta. Pilpan Pölläkänpuoleisen Myllyniemen muotokin viittaisi ennen kanavan rakentamista keihääseen tai nuoleen. Alue oli rajaseutua ja Pähkinäsaaren rajakin 1323 kulki niin lähellä, että elämä oli usein vaarallista, kun vierailijoita liikkui niin idästä kuin lännestä. Olavinlinnan valmistumisen 1475 jälkeen tilanne hieman vakiintui. Savuja ei kuitenkaan siihen aikaan ollut Heinäveden suunnalla monia, ja alueen asiat hoidettiin Rantasalmen kautta. Kirkossakin käytiin 1700-luvulle saakka Rantasalmella saakka, ja kirkkoveneet olivat ahkerassa käytössä. Venäläisten pajarien ja ruotsalaisten aatelismiesten maiden rajaukset alustalaisineen ei ollut aina selvin rajoin merkitty. Kahinoita ja pienempiä taisteluja oli usein, joista paikannimetkin kertovat julmaa kieltään.

Pilpassa sijaitsi varhaisen Heinäveden suurin kantatila Hasunmäki. Koskesta vajaan kilometrin päässä Pölläkän suuntaan sijaitsi von Brunovin hovi. Kantatila oli useita tuhansia hehtaareja laaja käsittäen alueita nykyiselle kirkonmäelle saakka. 1800-luvulla hovirakennus siirrettiin kantatilan Hackmanille myynnin yhteydessä Rantasalmelle. Kerman saha aloitti 1793 toimintansa ja jo aikaisempi Pilpan asema vesireitin viimeisenä koskena toi lastauspaikan Lautaniemeen Pilpan kosken alapuolelle.

Aikaisempina vuosisatoina reitin kosket ja Koukunvirta olivat lohirikkaita ja niistä pyydettiin särvintä myyntiin asti. Kylässä on ollut asukkaita vuosisatojen läpi, mutta kiinteät asumukset lisääntyivät 1800-luvulla. Niinpä Juho Erik Luostarinen sai Hackamanilta piirimiehenä ollessaan 50 hehtaaria lampuotitilaksi vuonna 1846. Nimeksi annettiin Rantarautiala, ja rakennus nousi kantatilan hovin paikalle. Kylän asukasluku oli noussut myös sahan lastauspaikan ansiosta. Vesiliikenteen risteysasemana oleminen vilkastutti kylän elämää. Kylään nousi 1800-luvulla kaksi kauppaa, joita pitivät Löppöset ja Kangasniemet. 1867 tehtiin päätös tullimyllyn perustamisesta Pilpan koskeen. Kauppahuoneen makasiineissa saattoi olla 10 000 säkkiä viljaa kullakin talviselle savotalle ja kylille myyntiä varten.

Pilppaan tultiin kaukaa ostamaan alavesistä, Viipurista ja Itämeren ympäristöstä hankittuja tavaroita. Kauppa oli vilkasta tultaessa kohti 1900-luvun vaihdetta. Höyrylaiva Alli kävi Savonlinnasta kaksi kolme kertaa viikossa kylän laiturissa kosken alapuolella.

Kun Heinäveden reitin ensimmäinen sulkukanava Karvio valmistui 1895 niin haluttiin avata koko vesiväylä kanavien avulla Pilpasta Karvioon. Niinpä Pilpan kanavan rakennustyöt alkoivat 1903. Reitin koko projektia johti yli-insinööri Werner Lindberg, häntä avusti töitä johtavana insinöörinä Albert Wulff ja Pilpan töiden päällikkönä toimi insinööri Artur Nässling, joka vedätti puhelinlinjan Pilpasta Kermaan, josta myöhemmin tuli tärkeä tietoväylä kyläläistenkin käyttöön. Kanavan rakennuksen yhteydessä niemelle oli rakennettu jopa lyhyt rautatienpätkä kuljetuksia varten, joka kanavan valmistuttua purettiin. Kanava valmistui tilapäiseen käyttöön jo seuraavan vuoden lokakuussa mutta varsinainen virallinen käyttöönotto tapahtui 1905. Koskimylly jäi kanavarakennuksen jalkoihin. Lastauspaikka menetettiin Kermaan Sahan lähelle mutta sisävesiliikenne alkoi toden teolla Vääränkanavan avokanavan ja Vihonvuonteen ja Kerman sulkukanavien myös valmistuttua. Pilpan alueella oli myös kolme mäkitupaa, jotka Hackman purki 1900-luvun alkupuolella.

Kanavien valmistumisen jälkeen paikkakunta menetti solmukohdan merkityksensä ja kauppa hiljeni vähitellen. Viimeinen kyläkauppa lopetti 1970-luvulla. Kylässä oli parhaimmillaan toisen maailmansodan jälkeen satakunta asukasta. Matkustajalaivaliikenne alkoi kukoistaa 1900-luvun alkupuoliskolla. Heinävesi I ja Heinävesi II kulkivat samana päivänä Savonlinnan ja Kuopion välillä kohdaten yleensä Kerman ja Vihonvuonteen välisellä lampareella. Huvimatkat tulivat pilppalaisille tutuiksi varsinkin oluttarjoilun aloittamisen jälkeen 1950-luvulla. Yleensä huvimatkoja tehtiin pyhänseutuisin ja laivanpassuusta tuli kyläläisille mieleinen seurapiiritapahtuma. 1950-luvun puolivälissä kylä siis kukoisti, mutta muutamassa kymmenessä vuodessa kylä autioitui lähes kokonaan. Osasyynä oli tierakennuksen viivästyminen, koska lähin maantielle pääsy oli 4 km:n päässä Torvelan Puustisen rannassa. Kesällä oli vesitie ja talvella ajettiin hevosreellä.

Uittotyöt toivat paljon lisätuloja kanavien avautumisen jälkeen paikkakuntalaisille. Savon Uittoyhdistys hoiti Heinäveden reitin kanavien uitot. Alkuvuosikymmeninä Pilpassakin laskettiin nippuja kahdessa vuorossa. Miehet olivat kortteeria Luostarisessa elleivät mahtuneet uitontuvalle yöpymään. Talvella savotat olivat pääosassa. Lähisaloilla oli talvisin töissä useita kymmeniä miehiä.

Oopperalaulajatar Aino Ackte asui kesäisin Koukunpolvesta yli 2 km alavirtaan lähempänä Pohjataivalta olleessa Huvilassa, joka sijaitsee aivan myyttistä nähtävyyttä Ryöskän tupaa vastapäätä. Ryöskän tupa on kallioluola johon liittyy paljon vanhoja tarinoita. Koukunniemellä Ryöskän tuvasta itään puolitoista kilometriä mäen kallioharjanteella on iso neljän kiven päälle nostettu uhrikivi, jota koukunniemeläiset velloset kutsuivat kirkkokiveksi, koska kiven päälle noustua siitä näkyi Heinäveden kirkon torni.

Tervahöyryjä kulki 1930--50-luvuilla runsaasti. Lotjatroikat olivat myös melkein jokapäiväistä nähtävää. Vanhoja hinaajia löytyy vielä huvikäyttöön kunnostettuina. Puijo-laiva kulkee Kuopion ja Savonlinnan väliä.

Lähteet

• Martti Kukkonen: Sapun Timonmäen perinnekirja, Pilpan historiikki
• Martti Issakainen: Heinävesi, nimien kirja
• Kauko Voutilainen: Pilpan kanava 100-vuotias, historiatietoja ja muisteluksia

Aiheesta muualla

• Legendaarisen Ryöskän tupa ja pöytä Heinävedellä Retkipaikka.fi