Jättipeikonlehti
Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa, vanh. Filodendron,[1] Philodendron pertusum) on huonekasvina suosittu peikonlehtiin kuuluva suurikokoinen kasvi. Kasvi on kotoisin trooppisista sademetsistä Etelä-Meksikosta Panamaan sijaitsevalta alueelta.
| Jättipeikonlehti | |
|---|---|
 Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
| Suku: | Peikonlehdet Monstera |
| Laji: | deliciosa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Monstera deliciosa |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Luonnonoloissa siihen tulee kukkimisen jälkeen hedelmiä, jotka aluksi ovat myrkyllisiä, mutta kypsyttyään vuoden ne ovat syömäkelpoisia. Sisällä se kukkii harvoin.
Huonekasvi muokkaa
Jättipeikonlehteä kasvatetaan kahta lajiketta, tummanvihreälehtistä pikkupeikonlehteä ('Borsigiana')[2] ja kirjavalehtistä 'Variegataa'.
Peikonlehti ei kuki juuri koskaan kotioloissa. Jos kasvi kukkii, kellanvihreästä kukasta kehittyy lopulta hedelmä, joka vuoden kypsyttyään on syötäväksi kelpaava. Hedelmä kasvaa noin 30 cm pitkäksi, ja tuoksuu banaanilta, mangolta ja ananakselta.[3]
Hoito muokkaa
Peikonlehti menestyy parhaiten valoisassa tai puolivarjossa, mutta ei suorassa auringonpaahteessa.[4] Kasvi sopeutuu myös varsin varjoisaan paikkaan, missä sen kasvu hidastuu. Suureksi kasvettuaan peikonlehti tarvitsee tukea. Varresta kasvavia pitkiä ilmajuuria ei katkaista, vaan ne ohjataan multaan.
Peikonlehti tarvitsee tasaista kosteutta, kesällä vettä tarvitaan enemmän kuin talvella. Se menestyy hyvin normaalissa huoneenlämmössä, mutta viihtyy myös hieman viileämmässä. Kasvia lannoitetaan viikon tai parin välein. Multa vaihdetaan vuosittain. Isolle yksilölle voi myös vaihtaa vain pintamullan.[4]
Lisääminen muokkaa
Peikonlehti on helppo lisättävä. Varsi- ja latvapistokkaat juurtuvat keväällä ja kesällä suoraan kosteaan multaan pistettyinä, kun mullan alle osuu vähintään yksi ilmajuuri. Mullassa ilmajuuret muuttuvat tavallisiksi juuriksi. Vanhat yksilöt kasvattavat myös sivuversoja, jotka voidaan irrottaa omaan ruukkuunsa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 128. WSOY, 1958.
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
- ↑ Monstera Tropiquality.com. Arkistoitu 7.3.2009. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa) Huonekasvit.fi. Arkistoitu 4.7.2020. Viitattu 31.5.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Monstera deliciosa (TSN 503872) itis.gov. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
- 'Monstera deliciosa Liebm. tarovine Natural Resources Conservation Service – USDA.gov. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)