Wikipedia

Pikkupalatsi

rakennus Tampereella

Pikkupalatsi on vuonna 1898 valmistunut uusrenessanssirakennus, joka sijaitsee Tampereella Finlaysonin kaupunginosassa Hämeenpuiston ja Puuvillatehtaankadun kulmauksessa. Palatsin piirustukset on laatinut arkkitehti Fredrik Thesleff.[3][4][5] Rakennuksessa on kolme kerrosta, joista ylin on asuinkerros, keskimmäinen juhlakerros ja alin kellarikerros.[6] Sisätiloissa on säilynyt alkuperäistä kiinteää sisustusta, jonka on suunnitellut Iris-kalustetehtaan perustaja, taiteilija Louis Sparre. Talon koristeelliset seinä- ja kattopaneloinnit sekä oviverhoilut ovat rakennushistoriallisesti arvokkaita, ja ne on suojeltu asemakaavalla.[5][7]

Pikkupalatsi
Osoite Hämeenpuisto 7
Puuvillatehtaankatu 8
Sijainti Finlayson, Tampere
Koordinaatit 61°30′06.3″N, 23°45′05.5″E
Rakennustyyppi asuinrakennus
kokoontumisrakennus
Valmistumisvuosi 1898
Suunnittelija Fredrik Thesleff
Rakennuttaja Christian Bruun
Omistaja Pikkupalatsi Oy [1]
Kerrosluku 3
Kerrosala 1 200 m² [2]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Historia muokkaa

Pikkupalatsin on rakennuttanut kodikseen Finlaysonin tehtaan ensimmäinen isännöitsijä Christian Bruun. Hänen asuinvuosiensa jälkeen palatsi jaettiin kahdeksi erilliseksi asunnoksi, jotka olivat Finlaysonin isännöitsijöiden ja tehtaanjohtajien käytössä aina 1980-luvulle saakka. Silloin rakennus muutettiin toimisto- ja liiketiloiksi.[5][8]

Vuonna 2001 Pikkupalatsi siirtyi uuteen omistukseen, kun hämeenkyröläinen teollisuusneuvos Seppo Parhankangas ja hänen puolisonsa Leila Parhankangas ostivat kiinteistön Renor Oy:ltä. Seppo Parhankankaan ajatuksena oli remontoida rakennus asuinkäyttöön sopivaksi, mutta hän kuoli vaikeaan sairauteen pian kaupanteon jälkeen. Leila Parhankangas päätti toteuttaa miehensä suunnitelman ja saneerata talon.[5][7][9][10] Kun korjaustyöt valmistuivat vuonna 2006, palatsin tiloja alettiin vuokrata juhla-, kokous-, konsertti- ja saunatilaisuuksiin. Taloon järjestettiin myös tutustumiskäyntejä.[5][6] Rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsi Leila Parhankankaan yksityisasunto.[1]

Leila Parhankangas kuoli toukokuussa 2014.[9] Pikkupalatsi oli sen jälkeen jonkin aikaa Parhankankaan tyttären Päivi Korkeen ja tämän veljen Simo Parhankankaan yhteisomistuksessa, mutta myöhemmin Korkeesta tuli talon ainoa omistaja. Nykyään palatsia ylläpitää hänen yrityksensä Pikkupalatsi Oy.[3]

Rakennuksen julkisivu remontoitiin vuosina 2019–2020. Samalla entisöitiin ikkunat ja korjattiin pihan sadevesijärjestelmä.[11][12]

 
Pikkupalatsi Puuvillatehtaankadulta nähtynä.

Saneeraus 2002–2006 muokkaa

Pikkupalatsi kunnostettiin perusteellisesti vuosina 2002–2006. Korjaushankkeen suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Seija Hirvikallio ja Lasse Kosunen, jotka olivat osallistuneet myös Tampereen Raatihuoneen peruskorjaukseen.[6][13] Restauroinnissa Pikkupalatsin julkisivu sekä asuin- ja juhlakerrokset saatettiin alkuperäiseen asuunsa. Myös kellarikerroksessa sijaitseva biljardisali entisöitiin. Kellarin vanhoihin varastotiloihin rakennettiin puolestaan nykyaikainen sauna- ja uima-allasosasto, joka sai koristuksekseen Suomen suurimman lasimosaiikkityön (taiteilija Tuula Lehtisen 25 neliön kokoinen Leilan puutarha, 2006). Lisäksi taloon sijoitettiin invahissi sekä uusia WC- ja peseytymistiloja.[6][7][10][14][15]

Palatsin entisöinti maksoi 4 miljoonaa euroa.[16] Restaurointityö oli laajasti esillä julkisuudessa, ja Leila Parhankankaan vaivannäkö huomioitiin myöhemmin lukuisin kunnianosoituksin: Vuonna 2005 Tampereen kulttuuriyhdistys luovutti Parhankankaalle vuotuisen tunnustuspalkintonsa, Kulttuurikukkasen. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Tampereen rakennustietopalkinto. Hämeen Heimoliitto palkitsi Parhankankaan Häme-teko 2007 -kunniakirjalla, ja vuonna 2010 hän sai vielä Tampereen kaupungin I luokan kultaisen ansiomitalin.[6][9][17]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Roth, Raili: Hätkähdyttävä kulttuurikoti avautui yleisölle Tampereella: Se oli tv-sarjassa Seela Sellan asunto Aamulehti. 25.10.2017. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 31.10.2017.
  2. ↑ Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen 2013. Helsinki: Arkkitehtitoimistojen liitto ATL. Viitattu 4.3.2014.
  3. ↑ a b Vasara, Päivi: Älä menetä tilaisuutta nähdä jotain todella upeaa – Pikkupalatsi on auki maaliskuun loppuun 2019 Moro, Aamulehti. 10.2.2018. Arkistoitu 15.3.2018. Viitattu 15.11.2018.
  4. ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 33. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  5. ↑ a b c d e Pikkupalatsin historia Tampere: Pikkupalatsi. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 4.3.2014.
  6. ↑ a b c d e Pikkupalatsin restaurointi Tampere: Pikkupalatsi. Arkistoitu 24.7.2013. Viitattu 4.3.2014.
  7. ↑ a b c Kujala, Helena: Historiallinen asuinpalatsi puhkesi entiseen loistoonsa Rakennuslehti. 2.3.2006. Helsinki: Sanoma Tekniikkajulkaisut. Arkistoitu 4.3.2014. Viitattu 4.3.2014.
  8. ↑ Niemelä, Jari: Tamperelaisen Tiedon Portaat. Tampereen asiat aasta yyhyn, s. 145. Tampere: Tampere-Seura, 2008. ISBN 978-952-5558-05-0.
  9. ↑ a b c Metsäranta, Pirkko: Merkittävä kulttuurivaikuttaja ja rakastettu opettaja. Aamulehti, 29.5.2014, s. B6–B7.
  10. ↑ a b Kumpulampi, Kari: Pikkupalatsi – unesta herätetty. Pirkanmaan Sanomat, 22.2.2007, s. 21.
  11. ↑ Kerola, Jaana: Hämeenpuiston arvotalon rapistunut kunto yllätti omistajan – Tampereen Pikkupalatsia remontoidaan yli miljoonalla eurolla Aamulehti. 7.1.2019, päivitetty 14.1.2019. Arkistoitu 21.4.2019. Viitattu 21.4.2019.
  12. ↑ Peltola, Satu: Pikkupalatsin remontti on viimeistelyä vaille valmis ja yksityistilaisuudet palaavat heti marraskuun alussa – ”Kiinteistön historia, maine ja paikka tekevät meille asiasta todella ison jutun” (maksullinen artikkeli) Aamulehti. 30.10.2020. Arkistoitu 1.11.2020. Viitattu 30.10.2020.
  13. ↑ Kujala, Helena: Tampereen Raatihuone palasi entiseen loistoonsa Rakennuslehti. 21.10.2004. Helsinki: Sanoma Tekniikkajulkaisut. Arkistoitu 4.3.2014. Viitattu 4.3.2014.
  14. ↑ Pikkupalatsin yleisökäynnit Tampere: Pikkupalatsi. Arkistoitu 26.11.2013. Viitattu 4.3.2014.
  15. ↑ Lehtinen, Tuula: CV tuulalehtinen.fi. Tampere. Arkistoitu 9.1.2014. Viitattu 4.3.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Riihonen, Risto: Finlaysonin Pikkupalatsi palasi Thesleffin ja Sparren aikaan Kauppalehti. 1.2.2006. Helsinki. Viitattu 4.3.2014. [vanhentunut linkki]
  17. ↑ Kulttuurikukkanen Tallipihalle 30.11.2010, päivitetty 5.6.2012. Tampere: Yle Tampere. Viitattu 5.6.2014.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Hirvikallio, Seija: Pikkupalatsi. Unesta herätetty. Tampere: Pikkupalatsi, 2006. ISBN 952-92-0823-5.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pikkupalatsi&oldid=22015879”