Pikkukudu
Pikkukudu (Tragelaphus imberbis) on Afrikassa elävä nautojen alaheimon sorkkaeläinlaji.
| Pikkukudu | |
|---|---|
 Uros |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Naudat Bovinae |
| Suku: | Metsäantiloopit Tragelaphus |
| Laji: | imberbis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Tuntomerkit muokkaa
Pikkukudu on siro ja solakka antilooppi, jolla on 11-15 hyvin selvää pystyä kylkijuovaa harmaanruskeassa turkissaan. Uroksella on koko selän pituudelle ulottuva harja, naarailla se on vain hartioiden alueella. Uroksen sarvet kasvavat jopa 90 sentin pituisiksi. Paino vaihtelee pikkukudulla 90–100 kiloon ja ruumiin pituus 160–175 senttimetriin. Eläimen säläkorkeus on 95–105 senttiä ja sen hännän pituus on 30–40 senttiä.
Levinneisyys muokkaa
Pikkukudun levinneisyys ulottuu Etiopiaan, Etelä-Somaliaan, Sudanin eteläosiin, Itä-Ugandaan, koko Keniaan ja Koillis-Tansaniaan. Lajin elinympäristö on akasiasavannia, mutta se ei elä kovin avoimilla seuduilla, vaan puolikuivilla pensaikkoalueilla. Siellä turkin väristä ja juovikkuudesta on etua eläimen sulautumiseen ympäristöön. Todellisuudessa pikkukudu tarvitseekin hyvän suojavärin, sillä lajilla on runsaasti vihollisia. Aikuinen kudu sopii saaliiksi leopardille, leijonalle, hyeenalle ja hyeenakoiralle. Nuoria yksilöitä saalistavat myös servaali, karakali, paviaani ja suuret käärmeet.
Ravinto muokkaa
Pikkukudun ravintoon kuuluu pensaiden ja puiden lehdet. Mikäli vettä on tarjolla, ne käyvät juomassa säännöllisesti.
Lisääntyminen muokkaa
Naaraan kantoaika on noin 220 vuorokautta ja se synnyttää tavallisesti vain yhden poikasen.
Lähteet muokkaa
- Suuri Eläinkirja. WSOY, 1988. ISBN 951-0-22848-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ IUCN SSC Antelope Specialist Group: Tragelaphus imberbis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ ITIS