Piippopaksupää
Piippopaksupää (Ochlodes sylvanus) on paksupääperhosten heimoon kuuluva perhoslaji. Piippopaksupää on suurimmassa osassa Suomea varsin yleinen alku- ja keskikesän perhonen ja Valtakunnallisessa päiväperhoslaskennassa 2013 Suomen kymmenenneksi yleisin päiväperhoslaji[2].
| Piippopaksupää | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Paksupääperhoset Hesperiidae |
| Alaheimo: | Hesperiinae |
| Suku: | Ochlodes |
| Laji: | sylvanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ochlodes sylvanus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Piippopaksupään levinneisyys Euroopassa |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Piipopaksupään koiraan siipien yläpinta on väriltään oranssin punaruskea ja siivet ovat ulkoreunasta laajalti tummavarjosteiset. Naaraalla varjostumaa on laajempaa, tummempaa ja näkyy selvästi sekä ulkoreunan että tyven alueella, jolloin siipien pohjaväri erottuu vain vaalean ruskeanoranssina täplärivinä. Siipisuonet ovat molemmilla sukupuolilla tummat. Värisävyn lisäksi sukupuolet erottaa koiraan etusiivessä olevasta koirastäplästä eli mustasta, naarasyksilöitä houkuttelevia hajusteita erittävästä juovasta, joka erottuu lajilla selvästi. Siipien alapinnat ovat likaisen kellanruskeat ja niiden täplät ovat epäselviä ja vain aavistuksen pohjaväriä vaaleammat. Siipien kärkiväli on 26–34 mm.[3][4][5][6][7]
Piippopaksupää muistuttaa erityisen paljon läheistä sukulaislajiaan, valkotäpläpaksupäätä.[4][7]
-
Ochlodes sylvanus ♂ -
♂ △ -
♀ -
△ ♀
_Ochlodes_sylvanus_-_Foret_de_Bouconne,_France_-_male_dorsal.jpg)
_Ochlodes_sylvanus_-_Foret_de_Bouconne,_France_-_male_ventral.jpg)
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Lajin levinneisyys kattaa koko Euroopan Islantia, Irlantia ja joitakin Välimeren saaria lukuun ottamatta aina Siperian länsiosiin.[4] Suomessa levinneisyyden pohjoisraja on suunnilleen Tornio-Kajaani-linjalla, mutta pohjoisimmat havainnot ovat Rovaniemen korkeudelta. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena touko-kesäkuun vaihteesta heinäkuun lopulle[8], mutta lämpiminä kesinä mahdollisesti toisen sukupolven yksilöitä voidaan tavata elo-syyskuussa.[9][10]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Piippopaksupäätä tavataan melko kosteilla, runsaskukkaisilla paikoilla, kuten teiden varsilla, niityillä ja kedoilla. Perhonen on nopea lentäjä, mutta lepäilee usein kasveilla auringonpaiseessa erikoisessa lepoasennossa, jossa takasiivet ovat lähes vaakatasossa ja etusiivet vinottain näiden päällä. Laji ei ole erityisen arka, mutta lentää häirittynä helposti kadoksiin. Perhoset aterioivat ahkerasti kukilla. Yksilömäärät eivät kuitenkaan ole yleenäs yksittäisellä paikalla kovin suuria, mikä johtunee koiraiden tiukasta reviirijaosta, johon liittyy keskinäisiä kamppailuja lennossa. Koiraat etsivät naaraita sekä aktiivisesti lennellen että tähystäen korkealta kasvilta-[4][11][10]
Naaras munii munat heinien lehdille yksitellen ja parin viikon kuluessa kuoriutuvat toukat sitovat heinän lehden suojaksi itselleen. Toukka talvehtii keskenkasvuisena ja koteloituu keväällä. Kotelovaihe kestää 2–4 viikkoa.[4]
Ravintokasvi muokkaa
Toukat käyttävät ravinnokseen erilaisia heiniä kuten esimerkiksi nurmipuntarpäätä (Alopecurus pratensis), metsälauhaa (Deschampsia flexuosa) ja ruokohelpeä (Phalaris arundinacea).[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Piippopaksupää – Ochlodes sylvanus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Kimmo Saarinen: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2013. Baptria, 2014, 39. vsk, nro 1, s. 6–15. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 339
- ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 149–150
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Suomen perhostutkijain seura: Heteropterus, Carterocephalus, Thymelicus, Hesperia ja Ochlodes -lajit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen & Hannu Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus Kustannus oy, 2012. 978-951-20-8386-2. s. 43
- ↑ a b Pertti Pakkanen: Piippopaksupää. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 115
Aiheesta muualla muokkaa
- LuontoPortti: Piippopaksupää (Ochlodes sylvanus)
- Suomen Perhoset: Piippopaksupää
- Keskisuomalainen: Piippopaksupää[vanhentunut linkki]
- Iltalehti: Piippopaksupää (Ochlodes sylvanus) (Arkistoitu – Internet Archive)
- UniProt, Taxonomy: Ochlodes sylvanus (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Vlindernet.nl (hollanniksi)