Pihlajaperhonen

Pihlajaperhonen (Aporia crataegi) on kaaliperhosten heimoon kuuluva suurikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.

Pihlajaperhonen
Koiras
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso:	Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Perhoset Lepidoptera
Alalahko:	Glossata
Osalahko:	Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo:	Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo:	Kaaliperhoset Pieridae
Alaheimo:	Pierinae
Suku:	Aporia
Laji:	crataegi
Kaksiosainen nimi
Aporia crataegi (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Pihlajaperhonen Wikispeciesissä   Pihlajaperhonen Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Levinneisyys

Pihlajaperhonen esiintyy Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Euroopasta Aasian lauhkeiden osien kautta Koreaan ja Japaniin. Laji puuttuu Euroopassa pohjoisimmista osista, Britteinsaarilta sekä Korsikasta ja Sardiniasta.

Suomessa levinneisyys ulottuu suunnilleen Oulun ja Kuhmon seuduille. Esiintyminen on kuitenkin paikoittaista, voimakkaimmat kannat ovat Kaakkois-Suomessa.

Koko ja ulkonäkö

Naaras

Pihlajaperhosen etusiiven pituus on yleensä 28–37 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 51–67,5 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpuolen pohjaväri on valkoinen. Siipisuonet ovat koirailla tummanruskeat tai mustat, naarailla ruskeat. Etusiiven yläpuolella on koirailla kapea tumma diskoidaalitäplä, joka naarailta yleensä puuttuu. Siipien alapinnalla on koirailla varsinkin takasiivissä hajanaisia mustia suomuja. Naaraan siivet ovat hyvin ohutsuomuiset.

• 
  Aporia crataegi ♂
• 
  Aporia crataegi ♂ △
• 
  Aporia crataegi ♀
• 
  Aporia crataegi ♀ △

Elinympäristö

Pihlajaperhosen elinympäristöä ovat niityt, puutarhat, pientareet, metsänreunat ja metsänaukiot, merenpinnan tasolta noin 2 000 metrin korkeuteen asti.

Lentoaika ja elintavat

Toukkia

Lentoaika on yhtenä sukupolvena yleensä toukokuusta heinäkuuhun riippuen esiintymisalueesta. Suomessa paras lentoaika on keskimäärin kesäkuun loppupuolella ja heinäkuun alkupuolella. Pihlajaperhonen on kyvykäs lentäjä, joka liitelee paljon. Perhoset ovat kuitenkin paikkauskollisia. Pihlajaperhoset parveilevat ja kerääntyvät toisinaan rykelmiksi maahan imemään kosteutta.

Toukat kutovat puiden ja pensaiden lehdille seittiverkkoja, jonka suojassa ne elävät suurina ryhminä. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Koteloituminen tapahtuu mataliin oksiin ja ruohonkorsiin.

Ravintokasvi

Toukan ravintokasveja ovat monet ruusukasvien (Rosaceae) heimon lajit, kuten kotipihlaja (Sorbus aucuparia), ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia), suomenpihlaja (Sorbus hybrida), tuomi (Prunus padus), oratuomi (Prunus spinosa), orapihlajat (Crataegus), tarhaomenapuu (Malus domestica) ja pensasangervot (Spiraea) sekä joskus myös koivut (Betula).

Kotelo

Lähteet

• Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
• Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
• Pertti Pakkanen: Pihlajaperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.

Aiheesta muualla

• LuontoPortti: Pihlajaperhonen (Aporia crataegi)
• Suomen Perhoset: Pihlajaperhonen
• Keskisuomalainen: Pihlajaperhonen^{[vanhentunut linkki]}
• Iltalehti: Pihlajaperhonen (Aporia crataegi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• UniProt, Taxonomy: Aporia crataegi (englanniksi)