Wikipedia

Pihlajajoki (Kuhmoinen)

Päijänteeseen laskeva joki Kuhmoisissa

Pihlajajoki, mutta usein myös Pihlajakoski, on Pirkanmaalla Kumoisten Pihlajakoskella virtaava noin 900 metriä pitkä joki, joka muodostaa valuma-alueensa yli 15 kilometriä pitkän pääuomansa alajuoksun osuuden.[4][7][8][9][10]

Pihlajajoki
tai myös Pihlajakoski
Pihlajakoski laskee Isosta Pihlajajärvestä takana näkyvään Päijänteeseen.
Pihlajakoski laskee Isosta Pihlajajärvestä takana
näkyvään Päijänteeseen.
Maat Suomi
Maakunnat Pirkanmaa
Kunnat Kuhmoinen
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Iso−Pihlajajärven v−a (14.225)
Pinta-ala 65,23 km² [1]
Järvisyys 10,49 % [1]
Pääuoman pituus yli 15 km [2][a]
Pääuoman osuudet Pihlajajoki ←Iso Pihlajajärvi ←Sääksoja ←Iso Sääksjärvi
Joen uoman kohteita
Alkulähde Iso Pihlajajärvi, Pihlajakoski [3]
  61.68101°N, 25.34353°E
Laskupaikka Päijänne, Pihlajakoski [4]
  61.68190°N, 25.35612°E
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 87,5 m [3]
Laskukorkeus 78,3 m [4]
Korkeusero 9,2 m [5]
Pituus 0,89 km [2]
Kaltevuus 10,34 m/km
Keskivirtaama 0,6 m³/s [6]
Muuta

Joen kulku muokkaa

Pihlajajoki alkaa Ison Pihlajajärven itäpäästä, jossa se virtaa mutkitellen Kompanmäen ja Miilumäen välisessä jyrkästi laskevassa laaksossa. Joella on pituutta 890 metriä (myös 990 metriä [5]) ja sillä pudotusta 9,2 metriä. Kummallakin jokeen viettävällä rinteellä on hieman peltomaata ja tasaisilla alueilla sijaitsee Pihlajakosken kylän asutusta. Tiet seuraavat jokea ylempänä rinteillä. Joessa on kaksi koskialuetta. Niitä on kutsuttu Yläkoskeksi ja Alakoskeksi, mutta niiden rinnalla on Yläkoskesta käytetty myös nimeä Sahakoski, ja Alakoskesta nimeä Myllykoski.[8] Yläkoskella on pudotusta 1,7 metriä. Kosken niskalla on sijainnut säännöstelypato, jolla on säännöstelty Isoa Pihlajajärveä. Joen kautta on myös uitettu tukkirännejä myöten tukkipuuta Päijänteelle. Alemman kosken pudotus on 2,0 metriä ja koskessa on toiminut vesimylly, vesisaha ja vesivoimalaitos.[6] Heti joensuussa sijaitsee kylän satama ja täällä joen ylittää yhdystie 16981. Myös yläjuoksulla on silta.[4]

Historiaa muokkaa

Kylän perimätiedon mukaan ensimmäinen vesimylly on toiminut jo 1600-luvulla ja se kuului Pihlajalahden maatalolle. Loviisan kaupungin liikemiehet alkoivat 1840-luvulla etsiä Päijänteeltä puutavaran sahaustoiminnalle sopivia rantoja. He vuokrasivat vuonna 1846 paikallisilta maa-alueen ja Alakosken. Siihen hankittiin Fiskarsin konepajalta sahauslaitteet ja vesivoimalla toimiva vientisaha valmistui vuonna 1851. Sahaustoiminta alkoi vuonna 1852 ja päättyi 1894. Sahatavara lastattiin omassa satamassa ja laivattiin ensin purjelaivoilla ja sitten höyrylaivoilla Anianpellolle, josta se päätyi lopulta merenrannikolle. Puutavaraa myytiin esimerkiksi Espanjaan asti.[8][10]

Paikalliset perustivat vuonna 1905 entisen sahan tilalle pienemmän sahan kotitarvesahausta varten. 1920-luvulla vesimylly toimi tullimyllynä, jonka omisti viiden paikallisen talon muodostama lahko. Myllyn yhteydessä toimi vesivoimalaitokseksi miellettävä sähkögeneraattori, jolla tuotettiin sähköä läheisiin rakennuksiin.[11] Sahayhtymä ja myllylahko yhdistyivät vuonna 1948 muodostaen Pihlajakosken mylly- ja sahaosakeyhtiön, joka toimi vuoteen 1955 asti. Silloin sen toiminnot siirtyivät yksityiseen omistukseen. Myllyn rauniot sijaitsevat edelleen kylän keskustassa ja sahan rauniot ovat jääneet 1990-luvun alun lopettamisen jälkeen paikoilleen. Sen raamisahasta on tehty muistomerkki, joka on vuonna 2003 pystytetty kylän satamaan.[8][10]

Luontoarvoja muokkaa

Pihlajajoesta on vuonna 2001 purettu uittolaitoksen laitteet sekä Saha- ja Myllykosken osakeyhtiön padot. Yläjuoksulla sijannut säännöstelypato on purettu ja muutettu pohjapadoksi. Joessa on kaksi koskialuetta, joiden yhteispinta-ala on 1 190 neliömetriä. Jokeen on istutettu (kotiutettu) taimenenpoikasia 1990-luvulla ja myöhemmin vielä 2012. Istutuksien onnistumista on yläkoskella kokeiltu sähkökalastuksella vuosina 2011 ja 2018, mutta niitä ei ole silloin tavattu.[5]

Iso-Pihlajajärven valuma-alue muokkaa

Pääartikkeli: Iso-Pihlajajärven valuma-alue

Pihlajakoski sijaitsee Kymijoen vesistön (14) Suur-Päijänteen alueella (14.2) sijaitsevassa Päijänteen alueessa (14.22), jossa se on Iso-Pihlajajärven valuma-alueen laskujoki. Sen valuma-alueen pinta-ala on noin 76 neliökilometriä ja järvisyys noin 11 %. Se sijaitsee kokonaan Kuhmoisissa. Valuma-alueen vesireittiä kutsutaan Pihlajakosken vesireitiksi ja siihen kuuluu Pihlajakoski, Iso Pihlajajärvi, Sääksoja ja Iso Sääksjärvi.[1][7][4]

Huomioita muokkaa

  1. ↑ Pääuoman ja sen pituuden määrittäminen on selostettu artikkelin Iso-Pihlajajärven valuma-alue kappaleessa Pääoman kulun ja pituuden määritys.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. ↑ a b Iso-Pihlajajärven valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 3.4.2023.
  3. ↑ a b Pihlajajoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.4.2023.
  4. ↑ a b c d e Pihlajajoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.4.2023.
  5. ↑ a b c Havumäki, Matti & Ranta, Tomi: Päijänteen järvitaimenen tila ja tulevaisuus (PDF) (sivut 15–16) 2018. Keski-Suomen kalatalouskeskus ry & Hämeen kalatalouskeskus. Viitattu 30.3.2023.
  6. ↑ a b Koski-inventointi, s. 64–65. raportti 188. Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.4.2023).
  7. ↑ a b Iso-Pihlajajärven valuma-alue (14.225) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.4.2023.
  8. ↑ a b c d Rautkivi, Raita: Kosket kylän keskellä : tutkimus muistamisesta, kyläyhteisöstä ja vesivoimasta Kuhmoisten Pihlajakoskella, Pro Gradu -tutkielma, 2010, s.19–34, viitattu 3.4.2023
  9. ↑ Rautkivi, Raita: Kosket kylän keskellä : tutkimus muistamisesta, kyläyhteisöstä ja vesivoimasta Kuhmoisten Pihlajakoskella, Pro Gradu -tutkielma, 2010, s.26, 30, 69, viitattu 3.4.2023
  10. ↑ a b c Historiaa wonkamies.fi. Ravintola Wonkamies. Viitattu 3.4.2023.
  11. ↑ Rautkivi, Raita: Kosket kylän keskellä : tutkimus muistamisesta, kyläyhteisöstä ja vesivoimasta Kuhmoisten Pihlajakoskella, Pro Gradu -tutkielma, 2010, s.65–66, viitattu 3.4.2023

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pihlajajoki_(Kuhmoinen)&oldid=21407702”