Avaa päävalikko

Pihatatar (Polygonum aviculare) on nurmikoilla kasvava vaatimaton ruohovartinen tatarkasvi. Pihatattarella on lukuisia alalajeja, joista viittä tavataan Suomessa: isopihatatar (Polygonum aviculare ssp. aviculare), pohjanpihatatar (Polygonum aviculare ssp. boreale), suippupihatatar (Polygonum aviculare ssp. rurivagum), kaitapihatatar (Polygonum aviculare ssp. neglectum) ja tannerpihatatar (Polygonum aviculare ssp. microspermum).

Pihatatar
Polygonum aviculare flower.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Pihatattaret Polygonum
Laji: aviculare
Kaksiosainen nimi

Polygonum aviculare
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pihatatar Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pihatatar Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Pihatatar kasvaa maata pitkin 3–10 senttimetriä korkeina versoina. Sen lehdet ovat 2–5 millimetriä pitkät ja soikeat, ja noin millimetrin pituiset punavalkeat kukat sijaitsevat lehtihangoissa. Pihatatar kukkii kesäkuusta syyskuuhun.

ElinympäristöMuokkaa

Pihatatar kasvaa pientareilla ja nurmikon seassa. Se kestää hyvin tallaamista.

LevinneisyysMuokkaa

Pihatatarta tavataan Pohjoismaissa tunturialueita lukuun ottamatta, muualla Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, sekä Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa samoilla leveysasteilla.[1]

Muita nimiäMuokkaa

Pihatatarta on kutsuttu myös jäsenheinäksi, kananruohoksi, kartanoheinäksi, kusiruohoksi, pihanurmeksi ja sianheinäksi.[2] Sen ruotsinkielinen nimi trampört, tallausyrtti, kertoo kasvin tallauksen sietämisestä.

LähteetMuokkaa

  1. Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.7.2007. (ruotsiksi)
  2. Tunnistuskuvat: Pihatatar Farmit Website Oy. Viitattu 24.7.2007.

Aiheesta muuallaMuokkaa