Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1917 perustettua Pietarin neuvostoa. Vuoden 1905 Pietarin neuvostosta on oma artikkeli.
Pietarin neuvoston kokous vuonna 1917.

Pietarin neuvosto (koko nimeltään Pietarin [Petrogradin] työläisten ja sotilaiden edustajien neuvosto, ven. Петроградский Совет рабочих и солдатских депутатов, Petrogradski sovet rabotših i soldatskih deputatov) oli Pietarissa vuosina 1917–1924 vaikuttanut hallinnollinen elin, joka oli yksi sadoista eri puolille Venäjän tasavaltaa syntyneistä työläisten ja sotilaiden neuvostoista. Helmikuun vallankumouksen jälkeen se toimi Venäjän väliaikaisen hallituksen rinnalla, osittain tämän määräyksistä välittämättä, kunnes lokakuun vallankumouksen myötä valta siirtyi kokonaan Pietarin neuvostolle. Se muodosti yhdessä Venäjän muiden kaupunkien neuvostojen kanssa Neuvosto-Venäjän, josta myöhemmin syntyi Neuvostoliitto.[1]

Sisällysluettelo

ToimintaMuokkaa

Pietarin neuvosto perustettiin duuman kokoontumispaikassa Taurian palatsissa 12. maaliskuuta 1917 (juliaanisen kalenterin mukaan 27. helmikuuta), jolloin helmikuun vallankumous oli juuri alkanut. Toimeenpanevan komitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin menševikkejä edustanut Nikoloz Tškheidze.[2] Vaikka neuvosto koostui suurimmaksi osaksi tavallisista työläisistä sekä sotilaista ja siihen liittyi myös anarkisteja, kuului toimenpanevaan komiteaan ainoastaan poliittisten puolueiden edustajia. Sosialistivallankumouksellinen puolue (SR), sosiaalidemokraattinen työväenpuolue eli menševikit sekä siitä eronneet bolševikit saivat kaikki tasapuolisesti kolme paikkaa. Armeijan jokaisella pataljoonalla oli oikeus valita yksi edustaja neuvostoon, työläisillä puolestaan oli yksi edustaja jokaista tuhatta henkeä kohden.[1] Edustajien suuresta määrästä johtuen sen istunnot olivat usein sekavia ja meluisia kansankokouksia. Pietarin neuvoston hallussa oli suurin osa maan armeijasta ja laivastosta sekä rautatiet ja posti- ja lennätinlaitos.[3]

Kilpailu väliaikaisen hallituksen kanssaMuokkaa

Väliaikaisen hallituksen ja Pietarin neuvoston valtataistelu johti kevään ja kesän aikana useisiin levottomuuksiin. Suurimmat nähtiin niin sanottujen heinäkuun päivien aikana 16.–20. heinäkuuta, jolloin noin 700 väliaikaisen hallituksen vastaista mielenosoittajaa sai surmansa sille uskollisten sotilaiden ampumana.[4] Noin kuukautta myöhemmin tapahtui Kornilovin kapinana tunnettu oikeistolaisten upseerien vallankaappausyritys, jonka Pietarin neuvosto ja väliaikainen hallitus torjuivat yhdessä.[5] Epäonnistuneen upseerikapinan jälkeen radikaalien bolševikkien vaikutusvalta kasvoi neuvostossa ja lokakuun alussa neuvoston johtajaksi valittiin bolševikkeihin liittynyt Lev Trotski. Lokakuun lopussa neuvoston alaisuuteen pääkaupungin puolustusta varten perustettu Pietarin sotilaallinen vallankumouskomitea‎ päätyi bolševikkien haltuun ja he käyttivät sitä välineenään suorittaessaan lokakuun vallankumoukseen marraskuussa 1917.

Lokakuun vallankumouksen jälkeenMuokkaa

Pietarin neuvoston ensimmäiset vaalit lokakuun vallankumouksen jälkeen järjestettiin kesäkuun lopussa 1918. Oppositiossa olleet menševikit ja sosialistivallankumoukselliset saivat ilmeisesti ylivoimaisen enemmistön työläisten äänistä, mutta bolševikkihallinto oli muuttanut neuvoston kokoonpanoa siten, että suurimman osan edustajista valitsivat hallintoon sidoksissa olleet organisaatiot ja järjestöt, ja bolševikit säilyttivät näin enemmistönsä.[6]

PuheenjohtajatMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Soviets Spartacus Educational. Viitattu 2.12.2014.
  2. Formation of the Soviets Seventeen Moments in Soviet History. Viitattu 2.12.2014.
  3. The October Revolution 1917 BBC. Viitattu 2.12.2014.
  4. The July Days Alpha History. Viitattu 2.12.2014.
  5. The Kornilov Affair Alpha History. Viitattu 2.12.2014.
  6. Vladimir N. Brovkin: The Mensheviks after October – Socialist Opposition and the Rise of the Bolshevik Dictatorship, s. 232–243. Cornell University Press, Ithaca 1987.