Avaa päävalikko
Pierre-Louis Prieur, Jean-Baptiste Véritén piirros vuodelta 1790.

Pierre-Louis Prieur (tunnettu myös nimellä Prieur de la Marne; 1. elokuuta 1756 Sommesous, Ranska31. toukokuuta 1827 Bryssel, Alankomaat)[1] oli Ranskan vallankumouksen aikainen poliitikko.

Ennen vallankumousta Prieur toimi asianajajana Châlons-sur-Marnessa. Hänet valittiin kolmannen säädyn edustajana vuoden 1789 säätyjen yleiskokoukseen, jossa hän kuului radikaaleimpiin uudistusmielisiin. Hänet valittiin myös vuonna 1792 kansalliskonventtiin, jossa hän kuului vuoripuolueen ryhmään. Prieur sai lempinimen Crieur de la Marne, ”Marnen huutaja”.[1][2] Hänet valittiin 26. maaliskuuta 1793 Yleisen turvallisuuden valiokuntaan ja 10. heinäkuuta samana vuonna Yhteishyvän valiokuntaan. Hänet lähetettiin lokakuussa 1793 erikoiskomennukselle nujertamaan vastavallankumouksellista toimintaa Bretagnen rannikkoseuduilla. Hänen perustamansa erikoistuomioistuin tuomitsi kuolemaan noin 2 900 Vendéen kapinaan osallistunutta.[1]

Prieuria syytettiin osallisuudesta toukokuussa 1795 kukistettuun prairialkuun 1. päivän kapinaan ja hän joutui sotaoikeuteen, mutta vapautui lokakuussa 1795 annetulla yleisellä armahduksella. Sen jälkeen hän työskenteli asianajajana Pariisissa.[2] Prieur osallistui vuoden 1815 satapäiväisen keisarikunnan hallintoon. Restauraation myötä hänet karkotettiin vuonna 1816,[1] sillä hän oli äänestänyt kansalliskonventissa kuningas Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Pierre-Louis Prieur (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.8.2018.
  2. a b c Nordisk familjebok (1915), s. 250–251 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 18.8.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa