Pienlehti on usein niukoilla resursseilla sekä vapaaehtoistyönä tehty mielipide-, kulttuuri- tai tiedeaiheinen julkaisu, jonka kustantajana toimii usein valtion tukema yleishyödyllinen yhteisö. Pienlehtiin lukeutuvat muun muassa seurojen, järjestöjen, yhdistysten kuin muiden vastaavien organisaatioiden tuottamat julkaisut. Pienlehdiksi voidaan lukea jopa blogityyppisiä verkkojulkaisuja, vaikka yleensä lehden tulisi ilmestyä säännöllisesti ja sisältää edes jollain tasolla toimitettua, suunniteltua sisältöä.

Suomessa ilmestyy tällä hetkellä yli 300 pienlehteä, joiden lukijoiden määrä liikkuu sadoissa tuhansissa. Niiden määrästä ei ole tarkkaa tilastoa, sillä niitä ei luokitella virallisesti omaksi lajityypikseen.

Monissa pienlehdissä vaikuttavat aktiivisesti muun muassa järjestöihmiset, kansalaisvaikuttajat ja omien alojensa asiantuntijat, jotka kokevat alati lisääntyvän lehtimainonnan ja -markkinoinnin uhkana sananvapaudelle, uskottavuudelle sekä ammattitaidon osoittamiselle. Näiden järjestöjen aktivistit ovat sitä mieltä, että lehtimainonta sitoo lehden lisäksi myös sen toimittajatkin seisomaan mainostajan ja tämän mahdollisesti kyseenalaisen tai epäeettisen ideologian takana. Vaikka pienlehdessä mainostaminen olisi edullista, se ei usein ole kannattavaa, sillä yksittäisen lehden levikki on pieni. Viestinnän dosentti Sinikka Sassi määrittelikin pienlehdistöä koskevassa tutkimuksessaan pienlehdet ei-kaupallisiksi ja mainostuloista riippumattomiksi lehdiksi.

Sarjakuvapuolella pienlehti-käsitteellä tarkoitetaan yksittäisten tekijöiden kokoamia pieniä sarjakuvalehtiä.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.