Pienisveitsinajokoira
Pienisveitsinajokoira (saks. Schweizer Niederlaufhund, ransk. petit chien courant suisse, ital. piccolo segugio della Svizzera) on sveitsiläinen koirarotu. Tästä rodusta on neljä muunnosta: pieniberninajokoira (saks. Berner Niederlaufhund, ransk. petit courant bernois), pienijuranajokoira (saks. Jura Niederlaufhund, ransk. petit courant du Jura), pieniluzerninajokoira (saks. Luzerner Niederlaufhund, ransk. petit courant lucernois) ja pienischwyzinajokoira (saks. Schwyzer Niederlaufhund, ransk. petit courant schwytzois).
| Pienisveitsinajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Sveitsi |
| Määrä | pieniberninajokoira 1[1]; muita muunnoksia ei Suomessa ole vielä rekisteröity |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys, haavoittuneen riistan jäljestys |
| Nykyinen käyttö | metsästys |
| Muita nimityksiä |
Schweizer Niederlaufhund, petit chien courant suisse, piccolo segugio della Svizzera, Small Swiss Hound, sabueso suizo pequeño, šveitsi madalajalgne hagijas Bernese Basset Jura Basset Lucerne Basset Schwyz Basset |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat #60 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 35–43 cm narttu 33–40 cm |
| Väritys |
pieniberninajokoira: tricolor pienijuranajokoira: black and tan pieniluzerninajokoira: sinitäplikäs tan-merkein pienischwyzinajokoira: oranssi-valkoinen |
Ulkonäkö muokkaa
Pienisveitsinajokoira muistuttaa huomattavasti sveitsinajokoiraa, ollen kuitenkin tätä pienempi ja matalaraajaisempi. Pää on pitkä, kapea ja piirteiltään jalo. Kallo on hieman holvautunut, otsapenger kohtuullisesti erottuva. Silmät ovat soikeahkot ja väriltään tummat. Korvat ovat riippuvat, kapeat, erittäin pitkät ja kiertyvät. Kuono on melko pitkä, kuononselkä melko kapea ja joko hivenen kyömy tai suora. Sekä leikkaava että tasapurenta sallitaan. Kaula on jalo, tyylikäs ja kohtuullisen pitkä. Runko on pitkä ja suorakaiteen muotoinen. Ylälinja on sulava, lantio loivasti laskeva. Rintakehä on syvä ja leveä. Selkä on keskipitkä ja suora. Häntä on keskipitkä ja kapenee hännänpäätä kohti. Karvapeite voi olla joko lyhyt ja sileä tai karkea ja "parrakas".[2]
Värit ovat jokaisella muunnoksella samat kuin vastaavilla normaalikokoisilla muunnoksilla:[2]
- pieniberninajokoira: valko-musta tan-merkein (tricolor)
- pienijuranajokoira: musta punaruskein merkein (black & tan)
- pieniluzerninajokoira: sinitäplikäs tan-merkein
- pienischwyzinajokoira: valkoinen oranssein merkein
Urosten säkäkorkeus vaihtelee 35–43 cm ja narttujen 33–40 cm välillä; 2 cm poikkeus suuntaan tai toiseen sallitaan.[2]
-
Pieniberninajokoira, sileäkarvainen -
Pienischwyzinajokoira, sileäkarvainen
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Rotu on ystävällinen, innokas, nokkela, päättäväinen ja herkkävainuinen. Se tunnetaan voimakkaasta riistavietistään ja sointuvasta haukustaan, jota se käyttää ajaessaan riistaa. Sitä voidaan käyttää riistan ajamisen lisäksi haavoittuneen riistan jäljitykseen. Se soveltuu työskentelemään myös vaikeakulkuisessa maastossa.[2]
Alkuperä muokkaa
Sveitsissä 1900-luvulla käyttöön otettujen rajattujen metsästysalueiden todettiin olevan epäsopivia normaalikokoisille sveitsinajokoirille. Tämän vuoksi niistä, jokaisesta neljästä paikallismuunnoksesta, jalostettiin pienemmät versiot. Vuonna 1905 perustettiin Schweizerischer Dachsbracken Club -rotujärjestö, jonka silloinen nimi antoi viitteitä siihen että rotu muistutti rakenteeltaan ns. "dachsbracke"-rotuja (mm. alppienajokoira, dreeveri, westfaleninajokoira). Järjestön nykyinen nimi on korjattu muotoon Schweizer Niederlaufhund- und Dachsbracken-Club.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pieniberninajokoira. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 2.2.2019.
- ↑ a b c d e Pienetsveitsinajokoirat: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 2.2.2019.