Avaa päävalikko

Pianokonsertto nro 3 (Rautavaara)

Einojuhani Rautavaaran pianokonsertto

Einojuhani Rautavaaran kolmas pianokonsertto Gift of Dreams on säveltäjänsä uudempaan tuotantoon kuuluva teos pianolle ja sinfoniaorkesterille. Konsertto syntyi vuonna 1998 pianisti Vladimir Aškenazyn tilauksesta. Aškenazy halusi teoksen, jota hän voisi klassismin ajan tavan mukaisesti johtaa pianosolistin paikalta käsin, ilman kapellimestaria. Tästä syystä kolmannessa pianokonsertossa ei ole esimerkiksi niin tiheästi tahtilajin vaihdoksia kuin Rautavaaran teoksissa yleensä, koska niitä olisi hankala johtaa vaativan solistitehtävän lomasta. Konserton alaotsikko Gift of Dreams (Unien lahja) on sitaatti eräästä Rautavaaran 1970-luvulla säveltämästä kuorolaulusta Charles Baudelairen runoon. Runo sisältää sanat "les don des rêves", "unien lahja". Motiivi f-es-des-e, jolla mainitut sanat lauletaan esiintyy pitkin konserttoa erilaisina muunnelmina. Aškenazy teki konsertosta levyn Ondine-levymerkille, joka otettiin lämpimästi vastaan sekä kriitikoiden että klassisen musiikin harrastajien keskuudessa. Samalla levyllä on myös Rautavaaran orkesteriteos Autumn Gardens Aškenazyn johtamana.

RakenneMuokkaa

  1. Tranquillo (10 min)
  2. Adagio assai (12 min)
  3. Energico (6 min)

MusiikkiMuokkaa

Ensimmäinen osa alkaa sordinoitujen jousien pitkälinjaisena ja tyynenä mietiskelynä. Piano astuu näyttämölle pehmein impressionistisin soinnuin, jotka tuovat mieleen Claude Debussyn. Musiikki yltyy rauhallisen alun jälkeen vähitellen romanttisen kiihkeään menoon, kunnes loppua kohti vetäytyy takaisin omaan salaperäiseen maailmaansa. Hitaan toisen osan alussa kuullaan yksi muunnelma em. ns. "unimotiivista". Pianon soolokadenssi osan keskivaiheilla johdattaa musiikin hetkeksi dramaattisempaan vaiheeseen, kunnes tunnelma jälleen tyyntyy. Finaali on konserton selkeästi vauhdikkain ja voimakasilmeisin osa. Siinä kuullaan myös groteskimpia sointitehoja vastakohtana kahden ensimmäisen osan unenomaiselle lyyrisyydelle. Teos huipentuu lopulta viulujen intensiivisen teemaan sekä pianon ja gongien massiivisiin sointuihin. Partituurin loppusivuilla musiikki vaimenee "kuin etääntyvä näky, ehkä uni", kuten säveltäjä kirjoitti kantaesityskommentissaan.