Peurunkajoki
Peurunkajoki on Laukaassa Kuusan ja Valkolan kylien lähellä sijaitseva joki, joka laskee Peurungasta Vatianjärveen. Joki on noin 1,7 kilometrin pituinen.[2]
| Peurunkajoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Laukaa |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Vatianjärven alue (14.33)[1] |
| Pinta-ala | 68 km² [2] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Peurunka |
| Laskupaikka | Vatianjärvi |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 105,9 m [3] |
| Laskukorkeus | 89 m [3] |
| Korkeusero | 16,9 m |
| Pituus | 1,66 km [2] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Joen kulku
muokkaaPeurunkajoki alkaa Peurungan koillisosasta Tuulensuunlahdesta 105,9 metrin korkeudelta mpy. Joki kulkee laaksossa, jonka muodostavat Myllymäki, Kukkamäki ja Hiidenvuori pohjoisessa sekä Multamäki ja Vatianmäki etelässä. Sen varsilla on hieman asutusta ja peltomaata. Joki alittaa Valkolan ja Kuusan välisen seututien 16756 ennen laskemistaan Vatianjärveen. Vatianjärven pinnankorkeus on 89,0 metriä, joten pudotusta Peurunkajoelle kertyy noin 16,9 metriä.[3][2] Joessa on kaksi koskiosuutta, joista alempi sijaitsee joen ylittävän sillan lähellä ja ylempi hieman kalankasvatuslaitosta alempana.[4]
Peurunkajoki on Kymijoen vesistön (vesistöaluetunnus 14) Vatianjärven alueeseen (14.33) kuuluvan Peurungan valuma-alueen (14.333) lasku-uoma. Peurungan (694 ha) jälkeen suurimmat järvet ovat Iso-Pitkä (27 ha), Alanen (27 ha) ja Myyränjärvi (22 ha).[1] Joen koko valuma-alueen pinta-ala on noin 68 neliökilometriä.[2]
Vedenlaatu
muokkaaPeurunkajoki luokitellaan pieneksi kangasmaan joeksi, jonka vedenlaatu on arvioitu typpi- ja fosforipitoisuuden, happamuuden ja pohjaeläimistön perusteella hyväksi. Vuosien 2004 ja 2019 välillä otetuista näytteistä on saatu seuraavat vedenlaadun keskiarvot: typpipitoisuus 452 μg/l, fosforipitoisuus 24 μg/l, happipitoisuus 9,6 mg/l, hapen kylläisyysaste 88 %, kiintoainepitoisuus 7,2 mg/l, sähkönjohtavuus 4,7 mS/m, väriluku 34 Pt mg/l, sameus 2,1 FNU ja kemiallinen hapenkulutus 7,4 mg/l. Happamuuden mediaaniarvoksi on saatu pH 6,8.[4]
Kalasto
muokkaaPeurunkajoessa toimii kalankasvatuslaitos, jonka yhteydessä on Peurungan säännöstelyyn käytetty pato. Pato estää kalojen kulkemisen Peurungan ja Vatianjärven välillä.[5]
Peurunkajoen kalasto on melko monipuolinen viljelylaitokselta karanneiden kalojen vuoksi. Vuonna 2008 koekalastuksessa joesta saatiin ahvenia, kivisimppuja, lohia (nevanlohi), särkiä ja taimenia sekä myös täplärapuja. Alajuoksulla on tavattu myös kirjolohta ja salakkaa.[5] Myöhemmissä koekalastuksissa on havaittu hauki, kiiski, made, pikkunahkiainen ja säyne. Taimenen kutupaikkoja on havaittu lähinnä ylemmällä koskella, mutta osa taimenista on pystynyt kulkemaan myös sen yläpuolelle aidan läpi laitoksen alueelle. Vesialueen omistavan osakaskunnan mukaan joessa ei kalasteta.[4]
Historiaa
muokkaaPeurunkajoen yläjuoksulla on sijainnut vesimylly, jonka Petruman kylän seitsemän kantataloa omistivat yhteisesti. Varhaisin maininta myllystä on Hämeen myllyjen verotusluettelossa vuodelta 1633.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Peurungan valuma-alue (14.333) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.4.2025.
- ↑ a b c d e Peurunkajoen valuma-alue, Peurunkajoki Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 27.4.2025.
- ↑ a b c Peurunkajoen suu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 27.4.2025.
- ↑ a b c Sivonen, Kimmo: Laukaan kalanviljelylaitoksen kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna 2021 – sähkökoekalastus ja kutupesäinventointi leppavedenhankasalmenkalatalousalue.fi. 2022. Osuuskunta Kala- ja vesistötutkimus Vesi-Visio. Viitattu 27.4.2025.
- ↑ a b Eloranta, Anssi J. & Eloranta, Antti P.: Rumpurakenteiden ympäristöongelmat, niiden ehkäisy ja korjaaminen, s. 21 + 38. Keski-Suomen ELY-keskus, 2016. ISBN 978-952-314-262-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 27.4.2025.
- ↑ Berndtson, Nils: Laukaan historia I - Vanhan Laukaan vaiheita esihistoriallisesta ajasta vuoteen 1776, s. 368–372. (2. painos) Jyväskylä: Laukaan kunta, 1983. ISBN 951-99436-6-8