Petteri Sariola
Petteri Sariola (s. 16. lokakuuta 1984) on suomalainen kitaristi.[1] Sariola toimii säveltäjänä, sovittajana ja sekä studio- että kiertuekitaristina.[2] Hän on julkaissut kolme studioalbumia. Sariola vaikuttaa myös yhtyeessä Dead Sirius 3000.[3]
| Petteri Sariola | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. lokakuuta 1984 |
| Muusikko | |
| Soittimet | kitara |
| Levy-yhtiöt | King Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.petterisariola.fi | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Ura muokkaa
Alkuvuodet muokkaa
Sariola aloitti kitaransoiton 7-vuotiaana, ja hän on opiskellut sekä klassisen että sähkökitaran soittoa. Hänelle myönnettiin vuonna 2005 Nokia Young Talent -stipendi kaikkien aikojen nuorimpana artistina.[2]
Sariola sai innoituksen perkussiiviseen fingerstyle-soittotekniikkaan vuonna 2003, kun hänen opettajansa Tomi Paju soitti hänelle soittotunnin päätteeksi yhdysvaltalaiskitaristi Michael Hedgesin albumin. Runsaan vuoden harjoittelun jälkeen hän esiintyi ensimmäistä kertaa fingerstyle-tyylillä konsertissa Pop & Jazz Konservatoriossa.[1]
Sariola keskittyi musiikkiuraansa heti kun sai lukio-opinnot ja opinnot Helsingin pop jazz -konservatoriosta päätökseen. Hän aloitti soittotekniikkaansa esittävien videoiden kuvaamisen Youtubeen vuonna 2006. Videot keräsivät katsojia, ja Sariola sai konserttikutsuja eri puolilta maailmaa Yhdysvaltoja ja Japania myöten.[4]
Sooloura muokkaa
Sariolan ensimmäinen sooloalbumi Silence! julkaistiin vuonna 2007 ja toinen albumi Phases julkaistiin 7. lokakuuta 2009. Uran kannalta tilanne oli lupaava, mutta paineet saada uutta luotua ja pitkät konserttikiertueet veivät energian ja Sariola paloi loppuun vuonna 2010. Sooloura lähti uudelleen käyntiin kun Sariolalle tuli mahdollisuus lähteä Japaniin, jossa hän oli konsertoinut vuosia aiemmin. Kiertueen päätteeksi vuonna 2013 Sariola teki cover-levyn Through the Eyes of Others japanilaiselle King Recordsille. Albumi julkaistiin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa toukokuussa 2014.[1][4]
Levyn tekeminen sai hänet palaamaan takaisin omien sävellystensä pariin. Neljäs albumi ”Resolution” julkaistiin 2017, Silence!- ja Phases-levyjen kanssa se muodostaa trilogian ihmiselämästä teemoinaan syntymä, aikuisuus ja kuolema.[4][1] Helsingin Sanomat [5] ja Pohjalainen -sanomalehdet antoivat levylle viisi tähteä.lähde?
Syksyllä 2018 Sariola teki Trilogy-kiertueen, jolla hän juhlisti kymmenvuotista taiteilijauraansa ja kolmea sooloalbumiaan.[6]
Yhteistyö muiden artistien kanssa muokkaa
Sariola jätti soolouran väliaikaisesti tauolle palettuaan loppuun alkuvuonna 2010. Sariola alkoi tehdä pääasiassa yhteistyötä muiden artistien kanssa kuten Don Johnson Big Bandin ja The Northern Governorsin kanssa. Näiden lisäksi Sariola perusti Jukka ja Tapio Backlundin kanssa rockyhtyeen Dead Sirius 3000.
Sessiomuusikkona Sariola on toiminut noin 400 kappaleella artisteille kuten Alec Benjamin, Mikko Kuustonen, Kasmir, Arttu Wiskari, Lenno, Olivera ja Saara Aalto.
Sariola on ollut usein Elastisen artistivieraana eri yhteyksissa, mm. Elämä Lapselle 2018, Elastisen konserttisalikiertueen kokoonpanossa vuonna 2019 ja YleX Pop 2021 -tapahtumassa. Sariola soittaa Elastisen akustisessa kokoonpanossa. [4]
Tyyli muokkaa
Sariola soittaa pääasiassa akustista kitaraa perkussiivisella fingerstyle-tyylillä. Hän soittaa teräskielistä akustista kitaraa ja soittaa sitä ikään kuin lyömäsoittimena, jolloin hän luo kitarasta esiin basso- ja virvelirummut sekä haitsun iskuja. Rytmin päälle Sariola kokoaa bassolinjat sekä melodiakulut. Tyylilaji antaa mahdollisuuden dynamiikan eli äänen voiman vaihteluun sekä yhdistämään rockasenteen basson ja afrikkalaisen perkussion rytmikkyyteen.[4][1]
Perhe muokkaa
Sariola on musikaalisesta perheestä. Hänen vanhempansa ovat Eeva-Leena Pokela ja sellisti Raimo Sariola, ja hänen isovanhempansa olivat säveltäjä Marjatta Pokela ja kanteletaiteilija Martti Pokela.[7] Lauluyhtye Rajattomassa laulava Soila Sariola on Petteri Sariolan sisko. Sariola vieraili Rajattoman 10-vuotisjuhlakiertueella vuonna 2007.[2]
Sariola sai tytön vuoden 2019 alussa.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Annina Vainio: Soolokitaristi soittaa kuin kokonainen bändi 12.10.2014. Aamulehti. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 31.12.2018.
- ↑ a b c Petteri Sariola (Internet Archive) Sublime Music Agency. Arkistoitu 30.3.2008. Viitattu 19.5.2014.
- ↑ Dead Sirius 3000 ([vanhentunut linkki]) ds3000.net. Arkistoitu 13.1.2016. Viitattu 14.6.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Kitaravirtuoosi Petteri Sariolan elämä oli yhtä keikkaputkea ja juhlimista, vaikka mies oli aivan loppu (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat, Kaupunki. 12.10.2019. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Petteri Sariolan viiden tähden Resolution-levy kuulostaa todella hyvältä (Digilehden tilaajille. Levyarvostelu) Helsingin Sanomat. 16.8.2017. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Petteri Sariola keskiviikkona Tampere-talolla aamulehti.fi. Arkistoitu 13.10.2019. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Maria Pettersson: Sooloilija, Yhden hengen rokkibändi hurmaa jopa pönöttävän keski-ikäisen 4.12.2009. City-lehti. Viitattu 2.9.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
- Petteri Sariolan kotisivut
- Petteri Sariolan Linnan Jatkot 2018 -esiintyminen
- Ylen Elävä arkisto: Slam-kitaristi Petteri Sariola