Wikipedia

Petit Trianon

palatsi Ranskassa

Petit Trianon, ("Pieni Trianon", suomeksi myös Pikku Trianon[1]) on Ranskan kuningas Ludvig XV:n vuosina 1762–1768 rakennuttama pieni palatsi Versailles’n palatsin puiston alueella Ranskan Versailles’ssa. Sen paikka on osa Grand Trianonin puistoa.

Petit Trianon
Petit Trianon
Petit Trianon
Sijainti Versailles, Yvelines, Ranska
Koordinaatit 48°48′56.3″N, 2°06′35″E
Rakennustyyppi palatsi
Valmistumisvuosi 1768
Suunnittelija Ange-Jacques Gabriel
Rakennuttaja Ludvig XV
Omistaja Ranskan valtio
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Petit Trianon, pohjoisjulkisivu.
Salle à manger (ruokasali): hienosti kaiverretuissa paneloinneissa ei ole kultauksia, vaan ne on maalattu yksinkertaisesti, jotta ne sopisivat yhteen sinertävänharmaan takan kanssa.
Ranskalainen paviljonki
Huvimaja Belvedere Petit Trianonin puistossa
Salonki

Suunnittelu ja rakentaminen muokkaa

Petit Trianonin rakennutti Ludvig XV pitkäaikaiselle rakastajattarelleen Madame de Pompadourille, ja sen suunnitteli Ange-Jacques Gabriel. Se rakennettiin vuosina 1762–1768.[2] Madame de Pompadour kuitenkin kuoli neljä vuotta ennen kuin rakennus valmistui, ja sen sai käyttöönsä hänen seuraajansa Madame du Barry.

Petit Trianon on tunnettu esimerkki siirtymävaiheesta 1700-luvun alkupuolen rokokootyylin ja sitä seuranneen hillitymmän ja hienostuneemman uusklassisen arkkitehtuurin välillä. Se on muodoltaan kuutiomainen, ja siinä kiinnittävät huomiota neljä julkisivua, joista jokainen on suunniteltu ottaen tarkoin huomioon ne rakennukset ja puutarhan osat, joita kohti kukin niistä on kääntynyt. Korinttilainen pylväsjärjestelmä on vallitsevana. Yhdeltä puolelta palatsi rajoittuu muodolliseen ranskalaiseen puutarhaan, ja sillä puolella on kaksi täysin ja kaksi osittain julkisivuseinän ulkopuolella olevaa pylvästä. Sen sijaan pihan ja Ludvig XV:n aikaisempien kasvihuoneiden puolella jukisivussa on pilasterit. Neljäs, kuninkaan entisen kasvitieteellisen puutarhan puoleinen julkisivu jätettiin paljaaksi. Epätasaisessa maastossa olevien korkeuserojen vuoksi rakennuksen sivustoilla on taitavasti käytetty portaikkoja.

Marie Antoinette Petit Trianonissa muokkaa

Kun Ludvig XVI vuonna 1774 tuli 20-vuotiaana Ranskan kuninkaaksi, hän luovutti Petit Trianonin ja sitä ympäröivän puutarhansa tuolloin 19-vuotiaan puolisonsa, kuningatar Marie Antoinetten yksinomaiseen käyttöön, ja siitä tulikin pian nuoren kuningattaren mielipaikka.[2][3][4]

Marie Antoinette ei vetäytynyt Petit Trianoniin vain paetakseen hovielämän muodollisuuksia vaan myös vapautuakseen kuninkaallisten velvollisuuksiensa taakasta. Versaillesissa häneen kohdistui suuria paineita ja arvostelua sekä hänen perheensä että hovin taholta, ja Petit Trianon oli hänen lepopaikkansa ja vapaa-ajan asuntonsa, jossa hän saattoi levätä näistä koettelemuksista. Koska rakennus oli kuningattaren yksityisaluetta, kukaan ei saanut tulla sinne ilman kuningattaren lupaa, ei edes Ludvig XVI, ellei käynnistä ollut etukäteen sovittu.[1]. Hovin aatelistolla ei ollut sinne pääsyä, vaan ainoita kutsuvieraita olivat kuningattaren "sisäpiirin" jäsenet kuten Lamballen prinsessa Marie-Louise de Savoie ja Polignacin herttuatar Yolande de Polastron.

Kun rakennus oli kuningattaren yksityisenä mielipaikkana, kutsuvieraiden ja palvelijoiden haluttiin olevan mahdollisimman vähän tekemisissä toistensa kanssa. Sen vuoksi ruokasalissa (salles à manger) ollut pöytä oli tarkoitus tehdä liikkuvaksi niin, että se voitiin mekaanisesti laskea ja nostaa lattiaan suunnitellun luukun kautta niin, että alakerrassa työskentelevät palvelijat pysyisivät poissa näkyvistä. Tällaista pöytää ei koskaan saatu valmiiksi, mutta suunnitelma koneistoksi on yhä nähtävissä rakennuksen pohjakerroksessa.

Kuningattaren huoneistossa Marie Antoinetten yksityisyyden tarve on selvä: hänen buduaarinsa koristelu osoittaa omana aikanaan ainutlaatuista kekseliäisyyttä. Siellä esimerkiksi peileillä varustetut paneelipinnat voidaan kampea kääntämällä nostaa ja laskea ikkunoiden peittämiseksi. Hänen makuuhuoneensa on yksinkertainen, mutta hienostunut hänen yleisen tyylinsä mukaisesti, ja sen huonekalut ovat Georges Jacobin ja Jean Henri Riesenerin suunnittelemia. Tapetin maalasi Jean-Baptiste Pillement.

Vuosina 1783–1787 Petit Trianonin vierelle rakennettiin englantilainen puutarha, Hameau de la Reine[5], lukuisine pienine rakennuksineen.[6] Siellä oli kaikkiaan 12 maalaistaloa ja mylly, ja sen oli tarkoitus toteuttaa ainakin vertaus­kuvallisesti kuningattaren suuresti ihaileman Jean Jacques Rousseaun ohje paluusta luontoon.[5]

Ranskan vallankumouksen jälkeen muokkaa

Lokakuun 5. päivänä 1789 Marie Antoinette oli parhaillaan Petit Trianonin puutarhassa, kun sanansaattaja toi hänelle tiedon, että Pariisista lähtenyt aseistautunut joukko oli uhkaavasti tulossa paikalle. Kun kuningasperhe seuraavana päivänä pakotettiin lähtemään, Petit Trianoniin jäivät vain puutarhurit ja muu henkilökunta. Tekeillä olleet korjaustyöt keskeytettiin ja rakentajille tarkoitetut määrärahat käyttämättä. Sisäministeri määräsi vuonna 1792 entisen kuningattaren puutarhurin Antoine Richardin huolehtimaan puutarhasta ja kasvihuoeista. Sen jälkeen kun monarkia heinäkuussa 1792 oli lopullisesti kumottu, Petit Trianonin kaikki huonekalut, taideteokset ja muut arvoesineet myytiin konventin 10. heinäkuuta 1793 tekemän päätöksen mukaisesti huutokaupalla. Huutokaupat aloitettiin sunnuntaina 25. elokuuta 1793, ja niitä jatkettiin heinäkuun 11. päivään 1794 saakka. Myyty omaisuus joutui hajalleen eri tahoille. Hopea-, lyijy- ja messinkiesineet kuitenkin takavarikoitiin arsenaalien käyttöön. Kuvanveistäjä Amable Boichard kutsuttiin huhtikuussa 1794 paikalle poistamaan esineistä "kuninkuuden ja feodalismin tunnukset".

Uuden tasavallan aikana Petit Trianonissa tehtiin useita muutoksia. Sen maat julistettiin kansallisomaisuudeksi, ja ne jaettiin kymmeneen palstaan. Versaillesin kaupunki ehdotti, että paikalle perustettaisiin kasvitieteellinen puutarha, mutta sitä ei toteutettu. Vuonna 1796 alue vuokrattiin eräälle kapakoitsijalle. Aluetta käytettiin tanssi- ja juhlapaikkana, mutta vuoteen 1801 mennessä se oli tullut hylätyksi ja joutunut ilkivallan kohteeksi. Useat sivurakennukset oli hajotettu maan tasalle. Myöhemmin puutarhat kunnostettiin uudelleen, ja osassa rakennusta toimi koulu.

Petit Trianon peruskorjattiin viimeksi vuonna 2008.[7]

Jäljitelmiä muokkaa

Petit Trianon on ollut esikuvana seuraaville rakennuksille:

Yhdysvalloissa:

Muualla:

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Carl Grimberg: ”Ranska ennen vallankumousta”, Kansojen historia, osa 16: Valistuksen aika, s. 294–297. Suomentanut Lauri Hirvensalo. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09744-6.
  2. ↑ a b David A. Hanser: Architecure of France, s. 292–. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 978-0-313-31902-0. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Mme Campan (Jeanne-Louise-Henriette); Jean-Louise Henriette (Genest) Campan: The Private Life of Marie Antoinette: Queen of France and Navarre, s. 77–. Scrhiber, 1887. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ James Alexander Arnott, John Wilson, JOseph Maginnisse: The Petit Trianon: being a reproduction of plates from a work by James A. Arnott and John Wilson, architects, of Edinburgh. The Rotch traveling scholarship envois, s. 11–. Architectural Book Pub. Co, 1913. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ a b Martina Padberg: Taide ja arkkitehtuuri, Pariisi, s. 429–431. Ullmann, 2008. 978-3-8331-4309-0.
  6. ↑ Le Hameau chateauversailles.fr. Viitattu 11.5.2016. (ranskaksi)
  7. ↑ Le Petit Trianon chateauversailles.fr. Viitattu 11.5.2016. (ranskaksi)
  8. ↑ Guidelines: Newsletters for San Francisco City Guides and Sponsors: San Francisco's Le Petit Trianon sfcityguides.org. Arkistoitu 18.2.2018. Viitattu 11.5.2016.
  9. ↑ The Trianon Theatre trianontheatre.com. Viitattu 11.5.2016.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Pierre Arizzoli-Clémentel: Views and Plans of the Petit Trianon. Alain de Gourcuff, 1998.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Petit Trianon.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Petit_Trianon&oldid=20926830”