Peter Collins
Peter John Collins (6. marraskuuta 1931 Kidderminster, Englanti, Iso-Britannia – 3. elokuuta 1958 Bonn, Nordrhein-Westfalen, Saksa[1]) oli brittiläinen kilpa-autoilija ja Formula 1 -kuljettaja.
| Peter Collins | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Peter John Collins |
| Syntynyt | 6. marraskuuta 1931 Kidderminster, Englanti, Iso-Britannia |
| Kuollut | 3. elokuuta 1958 (26 vuotta) Bonn, Nordrhein-Westfalen, Saksa |
| Kansalaisuus |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1952-1958 |
| Talli(t) | HWM, Vanwall, Maserati, Ferrari |
| Kilpailuja | 35 (32 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 3 |
| Palkintosijoja | 9 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 47 |
| Ensimmäinen kilpailu | Sveitsin Grand Prix 1952 |
| Ensimmäinen voitto | Belgian Grand Prix 1956 |
| Viimeinen voitto | Britannian Grand Prix 1958 |
| Viimeinen kilpailu | Saksan Grand Prix 1958 |
Ura muokkaa
Collins aloitti F1-uransa 1952, mutta kilpailukyvyttömällä kalustolla ilman menestystä. Hän alkoi voittaa kisoja päästyään Ferrarin rattiin kaudella 1956. Hän saavutti kaikkiaan kolme GP-voittoa ja yhdeksän muuta palkintosijaa sekä 47 MM-pistettä.
Lähimpänä maailmanmestaruutta Collins oli kaudella 1956. Viimeisessä, ratkaisevassa Italian GP:ssä Collinsin tallitoverin Juan Manuel Fangion Ferrari hajosi jo kisan alkuvaiheessa. Collins luovutti oman autonsa Fangion käyttöön, mikä 1950-luvun sääntöjen mukaan oli mahdollista. Fangio ajoi Stirling Mossin jälkeen toiseksi, ja Fangio sekä Collins saivat kumpikin puolet pisteistä, jotka jaettiin kakkossijasta. Näiden pisteiden turvin Fangio nousi maailmanmestariksi täpärästi ohi Mossin. Jos Collins ei olisi antanut autoaan Fangiolle, hänestä olisi tullut maailmanmestari yhden pisteen marginaalilla, nyt hän jäi kolmanneksi. Hänestä olisi tullut siihen aikaan nuorin maailmanmestari vain 24-vuotiaana.
Collins ajoi 43 MM-sarjan ulkopuolista kilpailua, joista voitti neljä.[2]
Kuolema muokkaa
Collinsia pidettiin etukäteen vahvana ehdokkaana vuoden 1958 maailmanmestariksi, mutta hän sai surmansa ajettuaan rajusti ulos Nürburgringin GP:ssä, Vanwallia kuljettanutta Tony Brooksia vastaan kilpaillessaan. Hän olisi tuskin yltänyt mestaruuteen ilman kohtalokasta onnettomuuttakaan, sillä Mike Hawthorn, joka lopulta ajoi maailmanmestariksi, ja Stirling Moss hallitsivat kautta vahvoin ottein.
Collinsin kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui oikealle kaartuvassa mutkassa. Hänen autonsa syöksyi radan vasemmalle puolelle ja kulki kahdella pyörällä ojassa pitkän matkaa. Auto palasi takaisin radalle pyörien useita kertoja ympäri pudoten lopulta täysin romuttuneena radalle. Collins viskautui ilmalennon aikana ulos autostaan, pää edellä puuta vasten.
Collins vietiin ensiavun jälkeen Adenaun sairaalaan, josta hänet kuljetettiin helikopterilla Bonnin yliopiston sairaalaan. Hän oli saanut kallonmurtuman ja aivot olivat pahasti vioittuneet. Parhaat aivospesialistit yrittivät pelastaa Collinsin hengen, mutta hän kuoli samana päivänä.
Autot, pisteet, sijoitukset muokkaa
Lähteet muokkaa
- Helsingin Sanomat 4.8.1958 (kuolema)
Viitteet muokkaa
- ↑ https://results.motorsportstats.com/drivers/peter-collins/career
- ↑ Peter COLLINS - Involvement Non World Championship • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 21.10.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Grand Prix Racing / Collins (englanniksi)
- Stats F1 / Collins (ranskaksi)