Pesula
Pesula on tekstiilihuoltoon erikoistuneen yrityksen toimipiste, johon on mahdollisuus viedä pyykkiä pestäväksi maksua vastaan[1]. Pesulaliikkeet ottavat vastaan vaatteita, liinavaatteita, mattoja ja muita tekstiilejä ja puhdistavat ne kullekin tekstiilille sopivin menetelmin, joita vesipesun lisäksi ovat tahranpoisto, kemiallinen pesu sekä pyykin jälkikäsittelyvaiheet kuten kuivaus, mankelointi, silitys ja prässäys. Kotitalouksien pyykkien lisäksi palvelupesulat voivat huolehtia sairaaloiden ja muiden hoitolaitosten pyykistä, hotellien ja ravintoloiden tekstiileistä sekä yritysten työvaatteiden ja muiden työssä käytettävien tekstiilien huollosta. Pesulatoimintaan voi kuulua myös tekstiilien vuokrausta, joka on Suomessa kasvanut jo perinteistä pesulapalvelua kaksi kertaa suuremmaksi toimialaksi[2][3]
Kotitalouksia palvelevat pesulayritykset muodostavat usein liikeketjun, joissa on useita pyykin vastaanottamiseen ja luovuttamiseen erikoistuneita pesulamyymälöitä kaupunkien keskustoissa tai ostoskeskuksissa. Tekstiilejä ei välttämättä käsitellä niissä, vaan ne kuljetetaan ketjun omiin tai ulkopuolisiin keskuspesuloihin käsiteltäviksi. Käsittelyn jälkeen tekstiilit palautetaan pesulamyymälään asiakkaan noudettaviksi.
Palvelupesuloiden hinnoittelu perustuu liinavaatepyykin (lakanat ja pyyhkeet) osalta yleensä pyykin kilomäärään, vaatteiden osalta yleensä kappalemäärään niin, että eri vaatetyypeillä on tarvittavasta työmäärästä riippuen eri hinta. Mattopesun hinnoittelu voi perustua mattotyypistä ja pesutavasta riippuen kappalemäärään, painoon tai maton kokoon neliömetreinä.
Vesipesulan prosessitMuokkaa
VastaanottoMuokkaa
Pesulan ”likaisella puolella” asiakkaalta vastaanotetut tekstiilit lasketaan tai punnitaan ja merkitään tietylle asiakkaalle kuuluviksi. Vanhin merkkaustapa on leimaus, muita ovat tarroitus tai mikrosiru. Merkkauksen tarkoitus on paitsi pitää kunkin asiakkaan tekstiilit erillään, myös mahdollistaa samankaltaisten tekstiilien pesun yhdessä. Seuraavaksi tekstiilit lajitellaan hoito-ohjeen, likaisuuden, värillisyyden ja pesulan oman työnkulun mukaisesti.[2]
VesipesuMuokkaa
Pienemmissä palvelupesuloissa pyykinpesukoneet ovat suuria kodin pesukoneita muistuttavia yksikköpesukoneita, joissa pestään pyykkierä kerrallaan samassa rummussa kaikkine vaiheineen, esipesusta linkoukseen. Suuremmissa pesuloissa käytetään useiden metrien mittaisia jatkuvatoimisia pesukoneita, joissa pyykkierä siirtyy määräajoin rummusta toiseen pesuvaiheen edetessä. Pesuvesi virtaa vastakkaiseen suuntaan niin, että loppuvaiheen huuhteluvesi käytetään uudelleen alun pesu- ja esipesuvaiheissa. Tällaisilla koneilla voidaan pestä 250–3 000 kg pyykkiä tunnissa.[4]
MankelointiMuokkaa
Suurissa pesuloissa lakanat ja muut liinavaatteet mankeloidaan auki levitettyinä suurella höyrymankelilla ja viikataan sen perässä olevalla viikkaus- ja niputuslaitteella – käsin viikataan enää vain erikoistuotteita. Mankelin edessä voi olla erillinen syöttökone, joka mahdollistaa isojenkin lakanoiden syötön mankeliin yhden työntekijän voimin.[5][2]
KuivausMuokkaa
Mankelointiin sopimattomat tekstiilit, kuten froteepyyhkeet ja vaatteet, kuivataan koneellisesti. Jotkin vaatteet, kuten kauluspaidat, saattavat tarvita silityksen tai prässäyksen.[2]
TunneliviimeistelyMuokkaa
Tunneliviimeistelyä käytetään lämmössä herkästi muotoutuviin tekstiileihin, kuten lääkärien ja hoitajien työtakkeihin. Laite kuljettaa vaatteet ripustimella tunnelin höyrykäsittelyyn, jossa ne siliävät ja kuivuvat.[2]
Tarkastus ja pakkausMuokkaa
Valmis pyykki pakataan muovipusseihin asiakkaiden noudettavaksi tai heille toimittamista varten. Suurasiakkaiden pyykki saatetaan pakata suoraan suojakankaalla ympäröityyn rullakkoon. Samalla valvotaan tekstiilien puhtautta, sileyttä ja kuivuutta ja ohjataan vaatteita tarvittaessa uudelleenkäsittelyyn, esimerkiksi pestäväksi korkeammassa lämpötilassa.[2]
Tekstiilihuoltoala SuomessaMuokkaa
Suuria tekstiilihuoltoalan yrityksiä ovat 24 maassa toimiva suomalainen Lindström ja siitä aikoinaan eriytynyt SOL Pesulapalvelut Oy. Tekstiilihuoltoala työllisti vuonna 2004 Suomessa runsaat 4 000 ihmistä noin 450 yrityksessä,[6] vuonna 2017 noin 5 000 ihmistä.
Sairaalavaatteita alettiin 2000-luvun alussa kuljettaa Suomesta pestäviksi halvemman työvoiman Viroon, joiden yritykset helposti voittivat hankintalain edellyttämät kilpailutukset suurissa julkisen sektorin palveluhankinnoissa. Virolaiset saivat ison markkinaosuuden myös yritysten tekstiilivuokrauksessa. Toimintaan on liittynyt myös taloudellisia ja hygieniaan liittyviä väärinkäytöksiä.[7][8] Sittemmin suomalaissairaalat ovat alkaneet jälleen pestä pyykkinsä omissa pesuloissaan ilman kilpailutusta[9].
LähteetMuokkaa
- ↑ Pesula Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 24.4.2022.
- ↑ a b c d e f Kylén, Ilkka: ”Vesipesulan toiminta”, Vuokratekstiilien huoltokustannusten laskeminen, s. 14–17. Opinnäytetyö. Kajaanin ammattikorkeakoulu, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.4.2022). Lähteenä Kivimäki, S.: Vesipesulan toiminta, Opetushallitus 2000.
- ↑ Junnila, Elina: ”Ammattipesulatoiminta Suomessa”, Ammatillinen pyykinpesu Palveluiden kehittämisehdotus pienille ja keskisuurille pesuloille, s. 39–42. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu, 2019. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.4.2022).
- ↑ Tammenoksa, Riitta: Jatkuvatoiminen pesukone Opetushallitus. 2005. Viitattu 24.4.2022.
- ↑ Elers, Nella: ”Höyrymankelilinjaston komponentit”, Laitospesulan höyrymankelilinjaston kunnossapito ja laadunvalvonta. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu, Konetekniikka, 2021. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.4.2022).
- ↑ Taulavuori, Riitta: Pyykki pyörii yhä sesongeittain Kaleva. 12.1.2004. Viitattu 24.4.2022.
- ↑ Pöntinen, Petri: Pyykin pitkä matka. Suomen Kuvalehti, 2008, nro 17, s. 24–30. Artikkelin maksullinen verkkoversio (PFD). Viitattu 24.4.2022.
- ↑ Nupponen, Sakari: SK: Virolainen pesula petkutti Helsingin poliisia Taloussanomat. 28.1.2011. Viitattu 24.4.2022.
- ↑ Vihanta, Ari: Sairaalat alkoivat pyykätä itse Yle Uutiset. 8.1.2015. Viitattu 24.4.2022.