Peruspääoma
Peruspääoma on yhdistysten, säätiöiden, rahastojen ja säästöpankkien sekä kuntien, kuntayhtymien ja seurakuntien oman pääoman erä, joka vastaa osakeyhtiöiden osakepääomaa tai osuuskuntien osuuspääomaa. Peruspääoma tarkoittaa yhteisöön, säätiöön tai rahastoon tehtyä oman pääoman ehtoista (pysyvää) pääomasijoitusta. Peruspääoma käytetään tavallisesti pysyvien vastaavien (käyttöomaisuuden) hankintaan.
Kirjanpitoasetuksen tasekaavassa, joka on kaikille kirjanpitovelvollisille yhteinen, peruspääomaa ei ole mainittu erikseen. Oman pääoman ehtoisen pääomasijoituksen nimike on tasekaavassa: osake-, osuus- tai muu vastaava pääoma.[1] Kirjanpitoasetus mahdollistaa peruspääomasta myös muun, kuin peruspääoma nimityksen käytön.
Yhdistyksen, säätiön ja rahaston peruspääoma muokkaa
Yhdistyksen, säätiön ja rahaston peruspääoma muodostuu tavallisesti siten, että perustajat sijoittavat niihin tietyn alkupääoman.
Yhdistyksen peruspääoma muokkaa
Yhdistyksillä ei tavallisesti ole varsinaista alkupääomaa. Omaa pääomaa niille kertyy toiminnan aikana ylijäämäisillä tilinpäätöksillä ja rahastopääomina.[2] Yhdistys voidaan kuitenkin perustaa myös siten, että yhdistyksen perustajat sijoittavat yhdistykseen alkupääoman.[3] Peruspääomasta ja sen käyttämisestä ja sijoittamisesta on otettava määräykset yhdistyksen sääntöihin.[3]
Säätiön peruspääoma muokkaa
Säätiölain mukaan perustettavalla säätiöllä tulee olla peruspääoma, joka on vähintään 50 000 euroa. Säätiön toiminta rahoitetaan pääomalla, toiminnan tuloilla ja muulla rahoituksella.[4] Säätiön peruspääomasta voidaan käyttää myös nimeä säädepääoma.[2]
Rahaston peruspääoma muokkaa
Rahasto toimii säätiön tavoin, mutta sen sitoumuksista vastaa rahaston perustaja. Rahasto toteuttaa tehtäväänsä siihen sijoitetun peruspääoman turvin tai lahjoittaa rahastolle luovutettua varallisuutta ja sen tuottoa rahaston perustajan määrittelemään tarkoitukseen.[5] Merkittävimpiä rahastoja Suomessa ovat Sitra (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto), Suomen kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden. Rahaston taseessa sen pysyvä pääomasijoitus on peruspääomaa.[6]
Säästöpankin peruspääoma muokkaa
Säästöpankin perustamisesta ja sen peruspääomasta on säädetty säästöpankkilaissa. Lain mukaan peruspääoma on mainittava säästöpankin perustamiskirjassa samoin kuin aika, jonka kuluessa peruspääoma on maksettava. Säästöpankin säännöissä on mainittava peruspääoman suuruus tai, milloin peruspääomaa voidaan sääntöjä muuttamatta alentaa tai korottaa, sen vähimmäissuuruus ja enimmäissuuruus.[7] Taseessa säästöpankin oman pääoman ehtoiset sijoitukset esitetään peruspääoman nimellä.
Säästöpankki voi toimia myös osakeyhtiömuodossa. Säästöpankkilakia sovelletaan osakeyhtiömuotoiseen säästöpankkiin soveltuvin osin.[8] Osakeyhtiömuotoisen säästöpankin peruspääomasta käytetään nimitystä osakepääoma.[9]
Kunnan ja kuntayhtymän sekä seurakunnan peruspääoma muokkaa
Kunnan ja kuntayhtymän sekä seurakunnan kirjanpidossa otettiin käyttöön peruspääoman käsitteet mittaamaan näihin yhteisöihin sijoitettua oman pääoman ehtoista (pysyvää) pääomaa kuntien ja kuntayhtymien kirjanpidon uudistuksessa vuonna 1997 ja seurakuntien vastaavassa uudistuksessa vuonna 1999.[10] Uudistus tarkoitti siirtymistä kameraalisesta talousarviokirjanpidosta kirjanpitolain mukaiseen liikekirjanpitoon.[10]
Kameraalisessa kirjanpidossa ei ollut kokonaisvaltaista tasetta: siitä puuttui käyttöomaisuus, vaihto-omaisuus, oma pääoma ja pitkäaikainen vieras pääoma. Käyttöomaisuuden ja vaihto-omaisuuden hankinnat kirjattiin menoksi niitä taseeseen aktivoimatta ja lainanotto tuloksi.[11] Tase muodostui yhtälöstä: Kassavarat + myynti- ja muut saamiset = Ostovelat (tilivelat) + muut lyhytaikaiset velat.
Kirjanpidon uudistuksessa kuntien, kuntayhtymien ja seurakuntien käyttöomaisuus ja vaihto-omaisuus inventoitiin ja tehtiin omaisuuden arvostus.[10] Peruspääoman arvo laskettiin avaavaan taseeseen vähentämällä omaisuuden arvosta pitkäaikaiset velat.
Valtion virastojen ja laitosten oma pääoma muokkaa
Valtion kirjanpito uudistettiin vuonna 1998. Talousarvion toteutumista seuraavan kameraalisen kirjanpidon rinnalle sovitettiin tuolloin kirjanpitolain mukaiset liikekirjanpidon periaatteet. Valtion virastojen ja laitosten käyttöomaisuus ja vaihto-omaisuus inventoitiin ja tehtiin omaisuuden arvostus. Peruspääoman arvo määriteltiin avaavaan taseeseen, kuten kunnissa, kuntayhtymissä ja seurakunnissa, vähentämällä omaisuuden arvosta pitkäaikaiset velat. Peruspääomasta käytetään valtion virastojen ja laitosten kirjanpidossa nimitystä oma pääoma.[12] Valtion liikelaitosten kirjanpidossa on peruspääoma.
Lähteet muokkaa
- ↑ Kirjanpitoasetus (30.12.1997/1339) 1:6 § finlex.fi. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ a b Miikka Vinnikainen: Säätiöiden ja yhdistysten tase - Sivu 5 Opinahjo.fi. 7.2.2017. Viitattu 17.11.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Elävän musiikin yhdistys ELMU ry:n säännöt - 14 § ja 17 § ry.elmu.fi. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ Säätiölaki (24.4.2015/487) 1:2-3 § finlex.fi. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ Maarit Manninen: Säätiöt Suomessa - Sivut 16-17 Kultturipoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ Sitra: Tilinpäätös 2019 Tase - Sivu 45 media.sitra.fi. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ Säästöpankkilaki (28.12.2001/1502) 1:3 § ja 1:4 § finlex.fi. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ Säästöpankkilaki (28.12.2001/1502) 6:91 § finlex.fi. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ Oma säästöpankki Oyj: Vuosikertomus 2019 - Tase sivu 44 sijoittaminen.omasp.fi. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ a b c Vesa Keso: Pysyvien vastaavien arvostamisen vaikutus seurakunnan talouden tasapainoon - Sivut 3-4 Pro gradu -tutkielma. 2009. Tampereen yliopisto, taloustieteen laitos. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ Salme Näsi & Juha Keurulainen: Kunnan kirjanpitouudistus – Sivut 21-23 Kunnallisalan kehittämissäätiö. Viitattu 17.11.2020.
- ↑ Valtion kirjanpidon käsikirja 2020 - Sivut 51-55 Valtiokonttori. Arkistoitu 7.3.2021. Viitattu 17.11.2020.