Peruntinami
Peruntinami (Nothoprocta taczanowskii) on tinameihin kuuluva lintulaji. Laji elää uhanalaisena Etelä-Amerikassa.
| Peruntinami | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: |
Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: |
Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: |
Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: |
Linnut Aves |
| Lahko: |
Tinamilinnut Tinamiformes |
| Heimo: |
Tinamit Tinamidae |
| Suku: |
Pyytinamit Nothoprocta |
| Laji: | taczanowskii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kooltaan peruntinami voi kasvaa noin 36 cm pitkäksi. Yleisväritykseltään lintu on harmaanruskea. Pää on väriltään harmaa ja niska ja selkä punertavan ruskeat. Peruntinamin siivet ovat mustan ruskean ja harmaan kuvioimat. Lajin rinta on väriltään harmaa sekä valkopilkullinen ja vatsa on kellertävän ruskea harmain raidoin. Peruntinamin nokka on pitkähkö ja alaspäin kaartunut.[2][3]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Peruntinamia tavataan Perusta ja Boliviasta. Sen elinympäristöä ovat pensaikko ja ruohomaat, kivikot sekä pensaikkoiset tai ruohikkoiset metsät. Metsiköt ja pensaikot ovat sille elintärkeitä eikä se menesty viljellyillä alueilla. Tyypillisesti linnun elinympäristöt sijaitsevat noin 2 700–4 000 metrin korkeudessa merenpinnasta. Peruntinamin ravintoa ovat kasvien, erityisesti perunojen, mukulat. Linnun pesimäkausi on keväällä ja syksyllä.[2][3]
Peruntinamikannan kooksi arvioidaan 2 500–10 000 yksilöä ja sen luokitellaan uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneeksi lajiksi. Suurin peruntinamikantaa kohtaava uhka on metsästys ja ruohomaiden palot. Metsien hakkuut sen sijaan voivat luoda sille uusia elinympäristöjä.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Nothoprocta taczanowskii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.12.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Taczanowski's Tinamou - BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Viitattu 30.12.2013.
- ↑ a b Thomas S. Schulenberg, Douglas F. Stotz, Daniel F. Lane, John P. O'Neill, Theodore A. Parker III: Birds of Peru, s. 36. Princeton University Press, 2010. ISBN 9781400834495. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.12.2013). (englanniksi)