Perttu Heimolainen

suomalainen upseeri

Bernhard (Perttu) Heimolainen (7. elokuuta 1896 Nuijamaa12. maaliskuuta 1989 Helsinki)[1] oli suomalainen tykistöupseeri ja eversti.

Opinnot muokkaa

Heimolainen kävi alemmat kouluasteensa Nuijamaalla ja Lappeenrannassa ja kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1914. Kadettikoulun hän kävi vuosina 1919–1921 ja Kenttätykistön Ampumakoulun vuonna 1922. Hän suoritti myös Teknillisen korkeakoulun Sotakorkeakouluun valmistavan kaksivuotisen kurssin ja Sotakorkeakoulun sotateknillisen osaston kaksivuotisen kurssin. Vuonna 1927 hän suoritti kieliopintomatkan Ranskaan.

Ennen toista maailmansotaa muokkaa

Heimolainen osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella. Luutnanttina hän toimi Aunuksen retkellä 1919 patterinkomentajana. Heimolainen palveli KTR 3:ssa nuorempana upseerina ja patterin päällikkönä 1921–1925. Taistelukoulussa hän opetti 1929–1932. Jyväskylän ja Mikkelin suojeluskuntapiirin yleisesikuntaupseerina hän toimi 1932–1934. Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin esikunnan päällikkönä hän oli 1934–1935. Puolustusministeriössä sotatalousosaston toimistoesiupseerina hän palveli 1935–1936.

Heimolainen kuului suomalaisiin äärioikeistolaisiin aktivisteihin, jotka tukivat vuonna 1935 vapsiliikkeen Virossa suunnittelemaa vallankaappausta. Heimolainen hankki epäonnistuneeseen kaappaushankkeeseen tarkoitetut käsikranaatit ja dynamiitit sekä muitakin aseita. Juuri suomalaiset kranaatit johtivat myöhemmin viranomaiset Suomessa toimineen avustajaverkoston jäljille ja Heimolainen pidätettiin 17. joulukuuta 1935. Hän ilmiantoi kuulusteluissa muut osalliset. Tapaus katkaisi Heimolaisen upseerinuran. Suoritettuaan vankeustuomionsa hän ryhtyi 1936 Akateemisen Karjala-Seuran piirisihteeriksi.

Talvisota muokkaa

Heimolainen kutsuttiin talvisodan kynnyksellä palvelukseen reserviläisenä 9. lokakuuta 1939 ja hänet sijoitettiin Puolustusministeriön ampumatarvikeosastolle, mistä hänet komennettiin rintamalle 2. helmikuuta 1940 juuri perustetun Kenttätykistörykmentti 21:n komentajaksi. Sittemmin hän toimi 3. helmikuuta 1940 alkaen Vuosalmen taisteluissa 2. divisioonan tykistökomentajana sodan loppuun saakka.

Välirauha muokkaa

Heimolainen otettiin ylimääräisenä vakinaiseen palvelukseen talvisodan jälkeen ja hänet sijoitettiin 10. heinäkuuta 1940 alkaen komentajaksi 7. prikaatin patteristoon. Hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1941 kurssinjohtajaksi Tykistökouluun.

Jatkosota muokkaa

Jatkosodan alla Heimolainen määrättiin 18. kesäkuuta 1941 Kenttätykistörykmentti 15:n komentajaksi ja samalla 2. divisioonan tykistökomentajaksi ja hän toimi tässä tehtävässä koko sodan ajan.

Sodan jälkeen muokkaa

Jatkosodan jälkeen Heimolainen palveli KTR 3:ssa 1945–1947. Vuodesta 1947 eteenpäin hän opetti Sotakorkeakoulussa. Heimolainen oli Vapaussodan Invaliidien Liiton viimeinen puheenjohtaja 1983–1987. Järjestö lopetti toimintansa marraskuussa 1987 jolloin sen tehtävät luovutettiin Vapaussodan Invalidien Muistosäätiölle. [2]

Ylennykset muokkaa

vänrikki 1921, luutnantti 1922, kapteeni 1927, majuri 1934, everstiluutnantti 1941, eversti 1944

Lähteet muokkaa

  • Mirko Harjula: Venäjän Karjala ja Muurmanni 1914-1922. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-916-6.
  • Matti Koskimaa: Murtajan tykistö 2. Divisioonan tykistön taistelut 1941 - 1944. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19805-6.
  • Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius: Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet, s. 300, 302–306. WSOY, Helsinki 2016.
  • Kuka Kukin On 1954

Viitteet muokkaa

  1. Kuolleita – Ye-eversti Perttu Heimolainen. Helsingin Sanomat, 28.3.1989, s. 20. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille). Viitattu 6.3.2018.
  2. Jussi Niinistö : Vapaussodan Invaliidien Liitto