Tämä artikkeli käsittelee yritystoimintaa. Elokuvalle on oma artikkeli.

Perheyritys on yritys, jonka osakkeista pääosa on yhden perheen jäsenten tai läheisten sukulaisten hallussa. Myös listattu yritys voi olla perheyritys, jos yhden perheen tai suvun hallussa on äänivallasta vähintään 25 %. [1][2]

Suomen suurimmat perheyritykset liikevaihdolla mitaten ovat Kone, Cargotec, Sanoma, YIT, Onvest, Ahlstrom-Munksjö, Wihuri, Veho, Planmeca, Uponor, Fazer ja Kuusakoski Group.[3]

Perheyrityksen määritelmiä

muokkaa

Perheyhtiö tarkoittaa tiukan määritelmän mukaan yksityistä yritystä, jossa vähintään kaksi perheenjäsentä osallistuu yrityksen strategiseen johtamiseen (hallituksen jäsen) ja/tai operatiiviseen johtamiseen (toimitusjohtaja tai johtoryhmä). Perheellä/suvulla on määräysvalta yrityksen liiketoiminnasta. Perheyhtiön yhtiömuotona on avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai julkinen osakeyhtiö.

Kauppa- ja teollisuusministeriön (2005) määritelmän mukaan yritys on perheyhtiö, jos

  • Äänivaltaenemmistö on yrityksen perustaneella/perustaneilla luonnollisilla henkilöllä/henkilöillä tai yrityksen osakekannan hankkineella luonnollisella henkilöllä/hankkineilla luonnollisilla henkilöillä tai heidän puolisoillaan, vanhemmillaan, lapsellaan tai lapsen rintaperillisillään.
  • Äänivaltaenemmistö voi olla välillistä tai välitöntä.
  • Vähintään yksi suvun tai perheen edustajista on mukana yrityksen toiminnassa, johdossa tai hallinnossa.
  • Listatut pörssiyhtiöt täyttävät perheyhtiömääritelmän, mikäli yrityksen perustajalla tai yrityksen (osakekannan) ostaneella henkilöllä tai heidän perheellään tai jälkeläisillään on 25 prosentin osuus yhtiön osakkeiden tuottamasta äänivallasta.

Perheyritysten koko ja taloudellinen asema

muokkaa

Perheyritysten koko vaihtelee suuresti. Usein perheyritys mielletään pieneksi yritykseksi, mutta se ei ole synonyymi sanalle PK-yritys[4]. Vaikka perheyritykset mielletään usein pieniksi yrityksiksi, niin liikevaihdolla tarkasteltuna viidennes suomalaisista TOP 500 yrityksistä oli perheyrityksiä[5]. Norjassa 500 suurimman yrityksen joukossa vuonna 1997 oli 150 perheen omistamia yritystä eli 30 prosenttia suuryrityksistä[6]. Vastaavasti Yhdysvalloissa Fortunen listan 500 suurimman yrityksen joukossa on 35 prosenttia suuria perheyrityksiä[7][8].

Talouselämä-lehden tutkimuksen mukaan 100 suurimman suomalaisen perheyhtiöiden omavaraisuusasteen mediaani oli 49 prosenttia, kun muiden Talouselämä 500 -yhtiöiden omavaraisuusasteen mediaani oli 42 prosenttia[9].

Luettelo maailman 50 suurinta perheyritystä liikevaihdon perusteella

muokkaa
Sija[10] Yritys[10] Valtio[10] Tulot
miljardia USD (2020)[10]
Perhe (osakeomistus)[10]
1 Walmart   Yhdysvallat 559,1 Walton (48,9%)
2 Berkshire Hathaway   Yhdysvallat 245,5 Buffett (37,2%)
3 Exor   Italia 145,3 Agnelli (53,0%)
4 Schwarz Group   Saksa 140,0 Schwarz (100%)
5 Ford Motor Company   Yhdysvallat 127,1 Ford (40,0%)
6 BMW   Saksa 122,2 Quandt (46,8%)
7 Koch Industries   Yhdysvallat 115,0 Koch (84,0%)
8 Cargill   Yhdysvallat 114,6 Cargill-Macmillan (85,0%)
9 Comcast   Yhdysvallat 103,6 Roberts (33,8%)
10 Dell Technologies   Yhdysvallat 94,2 Dell (75,0%)
11 Robert Bosch GmbH   Saksa 87,0 Bosch (100%)
12 Reliance Industries   Intia 79,5 Ambani (44,3%)
13 SK Group   Etelä-Korea 73,9 Chey (32,7%)
14 Country Garden   Kiina 71,1 Yang Guoqiang (59,3%)
15 Schaeffler Group   Saksa 70,5 Schaeffler (100%)
16 Roche Holding   Sveitsi 68,5 Hoffman and Oeri families (50,1%)
17 LG Corporation   Etelä-Korea 58,1 Koo (33,7%)
18 LVMH   Ranska 54,8 Arnault (47,5%)
19 George Weston Limited   Kanada 54,7 Weston (53,2%)
20 Aditya Birla Group   Intia 53,5 Birla (100%)
21 ArcelorMittal   Luxemburg 53,3 Mittal (35,6%)
22 JBS   Brasilia 52,2 Batista (35,8%)
23 América Móvil   Meksiko 51,0 Slim (52,9%)
24 Gunvor   Sveitsi 50,0 Törnqvist (100%)
25 Anheuser-Busch InBev   Belgia 49,7 Sicupira, Telles und Lemann (33,6%)
26 Hanwha Group   Etelä-Korea 46,8 Kim (38,1%)
27 Midea Group   Kiina 43,5 He (32,0%)
28 Tyson Foods   Yhdysvallat 43,2 Tyson (70,6%)
29 Idemitsu Kōsan   Japani 42,0 Idemitsu (37,6%)
30 Groupe Casino   Ranska 41,8 Naouri (56,5%)
31 Møller-Mærsk   Tanska 40,0 Mærsk Mc-Kinney Uggla (70,6%)
32 Power Corporation of Canada   Kanada 39,5 Desmarais (50,6%)
33 Auchan   Ranska 38,9 Mulliez (95,0%)
34 Nike   Yhdysvallat 37,4 Knight (84,2%)
35 Mars Incorporated   Yhdysvallat 37,0 Mars (100%)
36 Aldi   Saksa 35,6 Albrecht (100%)
37 Reyes Holdings   Yhdysvallat 35,0 Reyes (100%)
38 Tata Motors   Intia 34,9 Tata (46,4%)
39 Porsche   Saksa 34,6 Porsche-Piëch (58,3%)
40 CK Hutchison Holdings   Hongkong 34,4 Li (56,2%)
41 L’Oréal   Ranska 33,6 Bettencourt-Meyers (33,2%)
42 Louis Dreyfus Company   Alankomaat 33,6 Louis-Dreyfus (96,0%)
43 Phoenix Pharmahandel   Saksa 33,0 Merckle (100%)
44 Penske Corporation   Yhdysvallat 32,0 Penske (60,0%)
45 CMA CGM   Ranska 31,5 Saadé (74,1%)
46 H-E-B Grocery   Yhdysvallat 31,2 Butt (100%)
47 Mercadona   Espanja 29,8 Roig (100%)
48 Bolloré   Ranska 29,7 Bolloré (75,4%)
49 Pilot Flying J   Yhdysvallat 29,5 Haslam (50,1%)
50 CJ Group   Etelä-Korea 29,4 Lee (44,8%)

Perheyritykset ja työllistäminen

muokkaa

Perheyritykset ovat niin länsieurooppalaisen kuin yhdysvaltalaisenkin talouden selkäranka[11]. Yhdysvalloissa on 10 miljoonaa yksityistä yritystä, jotka työllistävät lähes 44 miljoonaa ihmistä[12]. Perheyritykset työllistävät yli 50 prosenttia työvoimasta Yhdysvalloissa[13][14]. Kanadassa perheyritykset työllistävät 50 prosenttia työvoimasta ja 70–85 prosenttia uusista työpaikoista Kanadassa[15]. Perheyritykset saavat aikaan puolet Yhdysvaltojen maksetuista kokonaispalkoista[16]. Käytetystä perheyrityksen määritelmästä riippuen voidaan sanoa, että perheyritykset työllistävät 15–59 prosenttia Yhdysvaltojen työvoimasta[17]. Kanadassa perheyritykset työllistävät yli 6 miljoonaa kanadalaista[18]. Länsi-Euroopassa perheyritykset työllistävät yli puolet työvoimasta[19] [20]. Suomessakin perheyrityksiä voidaan pitää talouselämän moottorina ja selkärankana, sillä yksityisen sektorin työvoimasta perheyritykset työllistävät enemmän kuin 2/3 ja 48 prosenttia työvoimasta[21][22][23].

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Taru T. Hautala (2006), Osaamisen ja johtajuuden siirto ravitsemisalan perheyritysten sukupolvenvaihdoksessa, väitöskirja, Vaasan yliopisto.
  • Perheyritysten liitto ry (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Perheyritysten liiton strategia 2004–2007.
  • Matti Kankare & Jukka Saarelainen (2002). 100 suurinta perheyritystä – Perheet pitävät huolta. Talouselämä 65:40, s. 20−30.
  • Kauppa- ja teollisuusministeriö (2005). Perheyrittäjyys: Perheyritykset jatkuvuuden, uusiutumisen ja kasvuhakuisuuden moottorina. KTM Elinkeino-osaston julkaisuja 16/2005.

Viitteet

muokkaa
  1. perheyritys. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. perheyhtiö. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. Perheyritysten liitto (Arkistoitu – Internet Archive). Palsta Usein kysytyt kysymykset. Viitattu 31.8.2015.
  4. Winter ym. 1998, s. 239.
  5. Kauppa- ja teollisuusministeriö 2005, s. 20.
  6. Karlsson Stider 2000, s. 4.
  7. Lansberg 1983, s. 39.
  8. Carsrud 1994
  9. Kankare & Saarelainen 2002, s. 20-21.
  10. a b c d e 2025 EY and University of St.Gallen Global Family Business 500 Index familybusinessindex.com. Viitattu 18.3.2025.
  11. Neubauer & Lank 1998.
  12. Davis 1983: 47.
  13. Schulze & Dino 1995.
  14. Kets de Vries 1996
  15. Cadieux ym. 2002.
  16. Dyer 1986: ix.
  17. Shanker ja Astrachan 1996.
  18. Sharma, Chrisman, Pablo & Chua 2001.
  19. Lank 1995, s. 3.
  20. Koiranen 1998, s. 9.
  21. Koiranen 2002, s. 10.
  22. Heinonen & Toivonen 2003, s. 31.
  23. Perheyritysten liitto 2004lähde tarkemmin?