Perätön vaarailmoitus

Perätön vaarailmoitus on yksi yleisvaarallisten rikosten ryhmään kuuluva teko, jolle on tunnusomaista seurausten mittavuus. Siinä tekijä ilmoittaa valheellisesti jonkin vaaratilanteen olevan käsillä.[1] Suomen rikoslaissa teosta säädetään 34 luvun 10 pykälässä:

Joka tekee pommista, tulipalosta, merihädästä, suuronnettomuudesta tai muusta vastaavasta hädästä tai vaarasta perättömän ilmoituksen, joka on omiaan aiheuttamaan pelastus- tai turvallisuustoimen taikka pakokauhua, on tuomittava perättömästä vaarailmoituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.[2]

Säännös kattaa monenlaiset vaaratilanteet, mutta ei kuitenkaan vähäistä hätää tai vaaraa. Ilmoituksen tekotapaa ei ole yksilöity, vaan se voidaan tehdä puhelimella, kirjeellä, sähköpostilla tai muulla tavoin. Säännökseen ei myöskään sisälly periaatteellista estettä sille, että ilmoitus tehdään muulle henkilölle tai organisaatiolle kuin viranomaiselle. Jos vaara on käsillä, niin jo perättömän ilmoituksen tekeminen on rangaistavaa. Rangaistavuuden edellytyksenä on kuitenkin se, ettei vastaanottaja miellä ilmoitusta perättömäksi. Rangaistus langetetaan, vaikka ilmoitus ei johtaisi tositoimiin, sillä riittää, että ohjeet tai tavanomaiset käytännöt edellyttävät toimiin ryhtymistä.[1]

Perätön vaarailmoitus voi aiheuttaa myös pakokauhua, jolloin ihmisjoukossa voi ilmetä paniikkireaktio. Valheellinen ilmoitus tulipalosta yleisötilaisuudessa voi saada aikaan hengenvaaraa aiheuttavan tungoksen hätäpoistumistiellä.[1]

Perättömästä vaarailmoituksesta rangaistaan vain, jos se on tahallinen teko, jolloin tekijä tietää ilmoituksen melko varmasti aiheettomaksi. Tuottamuksellisena teko ei ole rangaistavaa. Se tarkoittaa, että jos on epävarma havainnostaan, on suotavampaa tehdä hätäilmoitus kuin jättää se tekemättä. Jos vaara on todellinen, niin ilmoituksen tekemättä jättävä voi saada syytteen pelastustoimen laiminlyönnistä (rikoslain 21 luvun 15 pykälä).[1]

LähteetMuokkaa

  • Nuotio, Kimmo: Yleisvaaralliset rikokset. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio et al.: Rikosoikeus, WSOYpro 2009, ISBN 978-951-0-33997-8.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Nuotio s. 941–942.
  2. Rikoslain 34 luvun 10 pykälä.