Pentti Laasonen

suomalainen matemaatikko
Tämä artikkeli käsittelee matemaatikkoa. Samannimisestä historioitsijasta kertoo artikkeli Pentti Laasonen (historioitsija).

Veikko Pentti Johannes Laasonen (14. maaliskuuta 1916 Helsinki12. elokuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko. Laasonen oli Teknillisen korkeakoulun rehtori vuosina 1970–1979.[1]

Pentti Laasosen isä lääninrovasti Gabriel Johannes Laasonen siirtyi vuonna 1929 Helsingistä Kuusankosken kirkkoherraksi,[2] ja Pentti Laasonen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1933 Kouvolan lyseosta.[3] Laasonen opiskeli Helsingin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1944 P.J. Myrbergin oppilaana.[4] Laasosen väitöskirja Beiträge zur Theorie der fuchsoiden Gruppen und zum Typenproblem der Riemannschen Flächen liittyi Riemannin pintojen tyyppiteoriaan. Myöhemmin Laasonen siirtyi funktioteoriasta soveltavan matematiikan suuntaan ja julkaisi tutkimuksia mm. osittaisdifferentiaaliyhtälöiden reuna-arvo-ongelmista.[5] Laasosen tieteellinen tuotanto käsittää noin 80 artikkelia.[1]

Pentti Laasosen matemaatikon työura alkoi Helsingin yliopiston matematiikan assistenttina vuonna 1939, mutta matematiikan tekniikkaan soveltamiseen hänet johtivat tehtävät Ilmavoimien esikunnassa ja Valtion lentokonetehtaassa jatkosodan aikana. Laasonen selvitti hävittäjä Myrskyn koelennolla sattuneen onnettomuuden syyksi koneen siipien värähtelyn suurissa nopeuksissa.[6] Laasonen oli lentokonetehtaan palveluksessa vuoteen 1948. Tuona vuonna hän siirtyi Tampereen teknillisen opiston matemaattisten aineiden yliopettajaksi, mutta jo samana vuonna hänet nimitettiin Teknillisen korkeakoulun lujuusopin professoriksi.[7] Tässä tehtävässä Laasonen toimi vuoteen 1961 asti, jolloin hänet nimitettiin Helsingin yliopiston sovelletun matematiikan professorin virkaan. Jo seuraavana vuonna Laasonen kuitenkin palasi Teknilliseen korkeakouluun, nyt matematiikan professoriksi.[3] Laasonen oli ensimmäinen Teknillisen korkeakoulun matematiikan professori, jonka tutkimussuuntauksetkin sivusivat tekniikkaa.[8] Eläkkeelle Laasonen jäi vuonna 1979.[5] Laasonen oli myös vuodesta 1948 Helsingin yliopiston sovelletun matematiikan dosentti. Vuosina 1956–1958 Laasonen oli vierailevana professorina Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.[3]

Pentti Laasonen valittiin Suomalainen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1953. Tiedeakatemian varainhoitaja ja hallituksen jäsen hän oli 1961–1982. Vuosina 1984–1985 Laasonen oli vielä Tiedeakatemian esimies.[9] Teknillisten tieteiden akatemian jäsen Laasonen oli vuodesta 1960. Vuonna 1979 Laasonen valittiin Teknillisten tieteiden akatemian esimieheksi. Laasonen oli myös Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 1970.[1]

Pentti Laasosella oli lukuisia tiedepoliittisia luottamustoimia. Hän oli mm. Valtion luonnontieteellisen toimikunnan jäsen 1964–1970 ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan puheenjohtaja 1965–1968.[1]

Varsovan yliopisto myönsi Pentti Laasoselle matematiikan kunniatohtorin arvon vuonna 1976.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Kuka kukin on, s. 480. Otava, 1982. ISBN 951-1-06659-5.
  2. Aikalaiskirja, s. 379. Otava, 1941.
  3. a b c Suomen matemaatikot ja fyysikot 1964, s. 65. Suomen Matemaatikko- ja Fyysikkoliitto r.y., 1964.
  4. The Mathematics Genealogy Project genealogy.math.ndsu.nodak.edu. Viitattu 20.9.2015.
  5. a b Mäkelä, Matti: Matemaatikko päätyi TKK:n rehtoriksi. Helsingin Sanomat, 27.8.2000.
  6. Michelsen, Karl-Erik: Teknilliset tieteet. Suomen tieteen historia 3, 2000, s. 651. WSOY.
  7. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 356. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  8. Lehto, Olli: Matemaattiset tieteet. Suomen tieteen historia 3, 2000, s. 71. WSOY.
  9. Paaskoski, Jyrki: Oppineiden yhteisö: Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22529-4.