Pendelöinti
Pendelöinti (ruotsin sanasta pendla ’liikkua edestakaisin, heilua’, alun perin latinan sanasta pendulum, heiluri) tarkoittaa nykykielessä asuinpaikkakunnan ja työssäkäyntipaikkakunnan välistä työmatkaliikennettä. Työmatkaliikenteen osuus muusta liikenteestä on heilurimaista töiden alkamis- ja päättymisajankohtana, ja aiheuttaa selvän piikin liikenteessä olevien henkilöiden määrässä.
Pendelöinnin aiheuttama heiluriliike lienee parhaiten todettavissa paikallisjuna- sekä muussa joukkoliikenteessä, jossa aamuisin suuri määrä ihmisiä saapuu työssäkäyntipaikkakunnalle junilla, linja-autoilla sekä henkilöautoilla. Samat ihmiset palaavat takaisin iltapäivällä.
Ruotsin kielen sana ett pendeltåg eli kirjaimellisesti heilurijuna (paikallisjuna tai lähijuna) kuvaa junayksikköä, joka liikkuu tietyllä reitillä edestakaisin joko jatkuvasti tai vain tiettyinä vuorokaudenaikoina.
Pitkät työmatkat ennustavat sosiaalista eristymistä, joka tekee ihmiset onnettomiksi.[1] Erään laskelman mukaan tunnin mittainen matka työpaikalle vähentää ihmisen tyytyväisyyttä niin, että tasoissa pysyäkseen hänen olisi saatava vastineeksi 40 prosenttia enemmän palkkaa kuin ihmisen, jonka työpaikka on kodin lähellä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Robert Putnam (Harvard) lehtihaastattelussa
- ↑ Bruno Frey and Alois Stutzer (Zurichin yliopisto): “Stress That Doesn’t Pay: The Commuting Paradox”, lyhennelmä lehdessä
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pendelöinti Wikimedia Commonsissa
