Avaa päävalikko

Peltoretikka (Raphanus raphanistrum) on yksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi.

Peltoretikka
Raphanus raphanistrum Sturm40.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Retikat Raphanus
Laji: raphanistrum
Kaksiosainen nimi

Raphanus raphanistrum
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Peltoretikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peltoretikka Commonsissa

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Peltoretikka kasvaa 30–60 cm korkeaksi. Sen karvaiset lehdet muistuttavat retiisin lehtiä. Kukat ovat vaaleankeltaiset, ja niissä on neljä terälehteä. Kuihduttuaan ne kehittyvät 4–8 cm pitkiksi liduiksi.[1]

ElinympäristöMuokkaa

Peltoretikka kasvaa pelloilla ja joutomailla rikkaruohona. Se viihtyy parhaiten happamalla maalla.

LevinneisyysMuokkaa

Peltoretikka on ilmeisesti kotoisin Välimeren Aasian puoleisesta osasta, mutta on levinnyt ihmisen mukana eri puolille maailmaa. Sitä esiintyy lähes koko Euroopassa sekä paikoin Pohjois-Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Eteläisellä pallonpuoliskolla peltoretikkaa tavataan paikoin Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa Seelannissa sekä Uruguayssa ja Argentiinassa.[2]

Suomessa se esiintyy koko maassa ja on yleinen Etelä-Suomessa harvinaistuen pohjoista kohti. Etelä- ja Keski-Suomessa se on muinaistulokas, Lapissa satunnainen uustulokas.[3][4]

LähteetMuokkaa

  1. Farmit.net
  2. Anderberg, Arne: Raphanus raphanistrum (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.8.2008. (ruotsiksi)
  3. Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 170. 3. painos. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Peltoretikka , Raphanus raphanistrum) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 3.3.2012..

Aiheesta muuallaMuokkaa