Peltoniemen Hintrikin surumarssi
Peltoniemen Hintrikin surumarssi (myös Peltoniemen Hintriikan surumarssi) on Keski-Pohjanmaalta Kaustisen pitäjästä peräisin oleva suomalainen kansansävelmä, joka on saanut nimensä paikallisen pelimannin Hintrikki Peltoniemen (1854–1936) mukaan. Kappaleen tunnetuin versio on Reino Helismaan sanoittama Tapio Rautavaaran levytys vuodelta 1964. Siinä alkuperäiselle sävellykselle nimensä antanut ”Hintrikki” on kuitenkin muuttunut naispuoliseksi ”Hintriikaksi”. Vuonna 2006 Helismaan ja Rautavaaran versio valittiin Suomen synkimmäksi lauluksi.
Alkuperäinen kansansävelmä muokkaa
”Peltoniemen Hintrikin surumarssin” mollisävel on perinteinen kaustislainen melodia, jota paikkakunnalla oli soitettu jo ainakin 1800–1900-lukujen vaihteesta saakka. Alun perin se oli kuitenkin häissä soitettu onnittelumarssi, joka tunnettiin nimellä Koria marssi. Laajempaan tietoisuuteen sävelmä alkoi leviämään, kun kaustislainen pelimanni Friiti Ojala oppi sen Hintrikki Peltoniemen tyttäreltä vuonna 1948. Tiedossa ei ole, mistä Peltoniemi oli melodian oppinut, eikä myöskään, milloin kappaleesta tuli surumarssi. Sitä soitettiin kuitenkin surumarssina jo Friiti Ojalan hautajaisissa vuonna 1951. Kaksi vuotta myöhemmin tehty sävelmän ensimmäinen tallenne on myös kirjattu surumarssin nimellä.[1] Sitä ennen kappale ehti soimaan Edvin Laineen 1951 ohjaamassa komediassa Vihaan sinua - rakas, jossa sen esittää ravintolassa soittava jousikvartetti. Elokuvan musiikista vastannut Heikki Aaltoila oli kuullut sävelmän Helsingissä Friiti Ojalan pojalta Lauri Ojalalta.[2]
Sävelmän ensimmäinen varsinainen tallenne tehtiin vuonna 1953, jolloin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijat Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri nauhoittivat sen Kaustisella. Kappaleen soittivat tuolloin neljä Kaustisen Purppuripelimannien viulistia ja harmoninsoittaja. Yksi viulisteista oli Konsta Jylhä,[1] joka esitti kappaleen myös avausnumeronaan vuonna 1970 Turussa järjestetyillä ensimmäisillä Ruisrock-festivaaleilla. Hän sai siitä yleisöltä valtavat suosionosoitukset.[3] Vuonna 1976 Purppuripelimannien versio soi radiossa Yleisradion iltauutisten jälkeen 40 kuolonuhria vaatineen Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen uutisoinnin yhteydessä.[4]
Rautavaaran levytys muokkaa
Sävelmä tunnetaan erityisesti Reino Helismaan sanoittamana Tapio Rautavaaran tulkintana,[2] joka julkaistiin ensimmäistä kertaa syyskuussa 1964 äänitetyn singlen ”Merenneidon kyynel” B-puolella nimellä ”Peltoniemen Hintriikan surumarssi”.[5] Helismaan sanoituksessa ”Hintrikki” oli muuttunut naispuoliseksi ”Hintriikaksi”. Virhe ei kuitenkaan ollut Helismaan, vaan johtui siitä, että Purppuripelimannien nauhoituksesta oli vuonna 1959 julkaistu Decca-yhtiön levy, jonka etikettiin oli virheellisesti kirjoitettu ”Hintrikka”. Helismaa teki sen perusteella tekstin rutiköyhästä leskestä, vaikka Hintrikki Peltoniemi oli varakas talollinen.[2]
Helismaan sanoituksessa Hintriikka Peltoniemi on suon keskellä sijaitsevassa mökissään asuva rutiköyhä leskirouva, joka kuolee heti laulun alussa. Äärimmäisen surumielisessä tekstissä mainitaan muun muassa hallan tuhoama sato ja Hintriikan nuorena kuollut puoliso. Hintriikan kuoleman jälkeen jäljelle jää vain autioituva mökki. Tekstissä kuolema on hänelle pelastus köyhyydestä ja kurjuudesta. Syrjäisessä suomökissä elämänsä viettänyt Hintriikka pääsee omissa hautajaisissaan kolmatta kertaa kirkkoon kasteensa ja häidensä jälkeen. Rautavaaran levytyksen tempo on myös huomattavasti hitaampi kuin vuoden 1951 elokuvasävelmässä ja Purppuripelimannien versiossa.[1][2]
Kappaleen ilmestymisen jälkeen Purppuripelimannit lähettivät Helismaalle kirjeen, jossa he paheksuivat Rautavaaran levytystä. Pelimannit eivät pitäneet sopivana, että rillumarei-kulttuuria edustanut Helismaa teki sanoituksen arvokkaana pidettyyn sävellykseen. Häntä arvosteltiin myös ankarasti siitä, että Helismaa oli Hintrikin sijasta tehnyt sanoituksen naisesta. Lisäksi tekstissä korostettiin heidän mielestään liikaa köyhyyttä ja kurjuutta, vaikka Hintrikki Peltoniemi oli varakas talonomistaja.[6]
Helsingin Sanomien vuonna 2006 järjestämässä lukijaäänestyksessä Helismaan sanoittama ”Peltoniemen Hintriikan surumarssi” valittiin Suomen kaikkien aikojen synkimmäksi lauluksi. Toiseksi kilpailussa sijoittui Hectorin kappale ”Lumi teki enkelin eteiseen” ja kolmanneksi Leevi and the Leavingsin ”Elina, mitä mä teen”.[7] Kilpailun tuloksena syntyi albumi Synkkien laulujen maa, jolla ”Peltoniemen Hintriikan surumarssin” esittää Lauri Tähkä.[8]
Muita versioita muokkaa
Melodian ensimmäisen sanoituksen teki kaustislainen Viljami Niittykoski vuonna 1963. Hänen vävynsä, Kaustisen Hääkuoron (silloinen Häälaulajat) perustaja-johtaja Aaro Kentala tilasi apeltaan sanat kappaleen kuorosovitusta varten. Sanoitus on aivan erityylinen, ja kertoo suruisan laulun ja soiton välittämistä muistoista, kaipuusta ja toivosta. Kaustisen Hääkuoro ja Purppuripelimannit levyttivät hänen versionsa vuonna 1965.
Melodia on inspiroinut myös säveltäjä Aulis Sallista teoksessa Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista, jonka hän sävelsi kolmantena jousikvartettonaan vuonna 1969.[1]
Helismaan version ovat myöhemmin levyttäneet muun muassa Vesa-Matti Loiri, Irina Milan ja Jukka Perko. Vuonna 1979 järjestetyssä Reino Helismaan muistokonsertissa sen esitti Liisa Tavi.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kotirinta, Pirkko: Ei elä onni hallasuolla - jos missään (vain tilaajille) 8.7.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.8.2012.
- ↑ a b c d Kotirinta, Pirkko: On suo ja pitkospuut (vain tilaajille) 18.2.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.10.2017.
- ↑ Rockin rajaton riemu päättyi syyssateessa. Helsingin Sanomat, 24.8.1970, s. 11. Näköislehti (vain tilaajille). Viitattu 27.10.2017.
- ↑ Harju, Jukka: Lapuan patruunatehtaan räjähdys koskettaa yhä – näin kolme suuronnettomuuden kokenutta sen muistavat 10.6.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.10.2017.
- ↑ Peltoniemen hintriikin surumarssi Suomen äänitearkisto. Arkistoitu 27.10.2017. Viitattu 27.10.2017.
- ↑ Pennanen, Jukka; Mutkala, Kyösti: Reino Helismaa : jätkäpoika ja runoilija, s. 369. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-01959-5-2.
- ↑ Kotirinta, Pirkko: Helismaan teksti vei voiton (vain tilaajille) 8.7.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.7.2008.
- ↑ Synkät laulut 8.12.2006. Yle Uutiset. Viitattu 27.10.2017.
- ↑ Lindfors, Jukka: Liisa Tavi: Peltoniemen Hintriikan surumarssi 11.7.2008. Yle Elävä arkisto. Viitattu 27.10.2017.