Pekka Tiainen

suomalainen poliitikko

 

Tämä artikkeli käsittelee kommunistipoliitikkoa. Talonpoikaissäädyn valtiopäivämies Pekka Tiaisesta on eri artikkeli.

Pekka Tapio Tiainen (s. 3. elokuuta 1951 Helsinki)[1] on suomalainen tutkija ja virkamies. Tiainen työskentelee työ- ja elinkeinoministeriössä neuvottelevana virkamiehenä. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden tohtori.[2]

Tiainen on ollut muun muassa Kommunistisen työväenpuolueen,[3] Suomen Työväenpuolueen[4] ja EU:n vastaisen kansanrintaman (EUVKr) varapuheenjohtaja,[5] Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen ja presidenttiehdokas vaaleissa 1994.[6] Hän toimi vuosina 2002–2007 Työpoliittisen Aikakauskirjan päätoimittajana.[7]

Poliittinen ura muokkaa

SKP:stä KTP:hen muokkaa

Tiainen kiinnostui marxismista 1960-luvun lopussa Vietnamin sodan vastaisen liikehdinnän myötä. Yliopistoon mentyään hän liittyi Akateemiseen sosialistiseuraan ja hieman myöhemmin (1971) Suomen kommunistiseen puolueeseen, Viiskulman osastoon.[1] Hän lukeutui SKP:n sisäiseen oppositioon eli taistolaisiin.[8] Tiaisella oli luottamustehtäviä puolueen paikallis- ja piirijärjestöissä.[1] Kun oppositio erotettiin puolueesta, Tiainen valittiin SKP:n järjestöjen keskuskomitean varajäseneksi keväällä 1986,[9] mutta hän ei toiminut puolueessa.lähde? Vuonna 1988 Tiainen oli perustamassa Kommunistista työväenpuoluetta[1].

Keväällä 1992 KTP päätti asettaa Tiaisen ehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaliin.[8][10][8] Eduskunnan ulkopuolisena puolueena KTP:n oli kerättävä 20 000 nimeä valitsijayhdistyksen perustamiseksi. Projekti toteutettiin EY:n vastaisen kansanrintaman tunnusten alla. Kampanjan keskeisin teema oli Suomen EU-jäsenyyden vastustaminen,[11] sekä ulkopolitiikassa puolueettomuus suurvaltojen eturistiriidoissa. Allekirjoituksia tuli 25 000.lähde? Tiainen sai 7 320 ääntä (0,2 %) ja hän jäi viimeiseksi yhdentoista ehdokkaan joukossa. Tiainen on kaikkien aikojen vähiten ääniä saanut suomalainen presidenttiehdokas. Presidentinvaalissa hän sai huomattavasti vähemmän ääniä kuin ne 20 000 kannattajan nimeä, jotka valitsijayhdistys oli ennen vaaleja kerännyt laissa vaaditusti saadakseen hänet ehdokkaaksi.

Tiainen oli Vantaan kaupunginvaltuustossa vuosina 1985–1992. Vaaleissa 1988 hänet valittiin Demokraattisen Vaihtoehdon listalta. Tiainen tuli tunnetuksi Länsimäen kaupunginosa-aktivistina, ja valtuustossa hän puolusti alueen palveluita kiivaasti.[8] Syyskuussa 1990 Tiainen jäi Kommunistien ja demokraattien ryhmän ainoaksi valtuutetuksi, kun ryhmän toinen jäsen siirtyi Vasemmistoliittoon.[12] Tiainen ei pystynyt uusimaan paikkaa KTP:n listalta. Kunnallisvaaleissa 2000 hän jäi tosin vain 15 äänen päähän Helsingin valtuustopaikasta[13]. Tiainen istui Elannon valtuustossa KTP:n listalta valittuna vuodet 1991–2003.[14]

Suomen Työväenpuolue muokkaa

Tiainen vastusti EU:ta KTP:n tavoin. Hän ei kuitenkaan ollut samaa mieltä puolueen eurovaaliboikotista. Vuoden 1999 vaaleissa KTP:n johtoon kuulunut Tiainen asettui ehdolle SKP:n listalla. KTP tuomitsi menettelyn.[15] Keväällä 2002 Tiainen erotettiin puolueesta yhdessä Helsingin piirijärjestön ja muutaman muun jäsenen kanssa.[16] Toimenpiteen syynä oli osallistuminen Muutosvoimat Suomi -yhteistyöpuolueeseen, joka keräsi EU:n vastustajia oikeistosta vasemmistoon. Hän oli muutosvoimien ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2003[17]. Kunnallisvaaleissa 2004 Tiainen oli Asukkaiden Helsinki (VEV) -listalla.[18]

Vuoden 2006 vappupuheessaan Tiainen otti esille uuden SKDL:n kaltaisen yhteisrintaman, Suomen Työväenpuolueen, perustamisen.[19] Tiainen valittiin STP:n varapuheenjohtajaksi puolueen järjestäytymiskokouksessa 17. syyskuuta 2006.[20] Hän oli STP:n ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2007[21] ja 2011[22], europarlamenttivaaleissa 2009[23] sekä kunnallisvaaleissa 2008[24] ja 2012[25]. Vuoden 2021 kunnallisvaaleissa Tiainen oli Helsingissä oman valitsijayhdistyksensä ehdokkaana ja sai 11 ääntä.[26]

Työ ja opinnot muokkaa

Päästyään ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta vuonna 1970 Tiainen ryhtyi opiskelemaan kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa. Hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1978, -lisensiaatiksi 1983 ja -tohtoriksi 1994.[6] Tiaisen väitöskirjan otsikko oli Taloudellisen kasvun tekijät Suomessa. Työvoiman, pääoman ja kokonaistuottavuuden osuus vuosina 1900–1990.

Tiainen työskenteli tutkijana sosiaali- ja terveysministeriössä (1978–1979), Kansallis-Osake-Pankissa (1979–1980) ja sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosastolla (1980–1982). Vuonna 1982 Tiainen palkattiin työministeriön erikoistutkijaksi. Hän on ollut ministeriön neuvotteleva virkamies vuodesta 1999.[6]

Tiainen on sotilasarvoltaan reservin luutnantti.[2]

Yksityiselämä muokkaa

Tiainen syntyi Helsingissä, mutta vuonna 1956 perhe muutti Savonlinnaan. Tiaisen isä oli toimitusjohtaja ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu. Äiti työskenteli sairaanhoitajana.[1] Perheeseen kuului myös kaksi sisarusta.[27]

Tiainen erosi kirkosta vuonna 1969.[1] Tiainen on ollut naimisissa vuodesta 1976 ja eronnut 1995. Hänellä on kaksi lasta. Tiainen harrastaa muun muassa shakkia ja juoksemista.[1] Hän on toiminut sijoittajana ja ollut julkisuudessa noin 1,2 miljoonan euron ulosottovelkojensa vuoksi.[28]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g Heiki Kotilainen: Viimeinen leninisti Pekka Tiainen (Helsingin Sanomat 24.11.1993)[vanhentunut linkki]
  2. a b Pekka Tiainen 38 STP. Arkistoitu 1.8.2013. Viitattu 29.6.2009.
  3. Jyrkän linjan kommunistit vaativat "aitoa sosialismia". KTP aikoo asettaa kymmeniä ehdokkaita vaaleihin (Helsingin Sanomat 4.6.1990)[vanhentunut linkki]
  4. Hallitus 2009-2010(Suomen Työväenpuolue 2010) (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Organisaatio EU:n Vastainen Kansanrintama ry. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 29.6.2009.
  6. a b c Satu-Maaria Natunen: Presidentinvaaleihin ehkä vielä kerran (Helsingin Sanomat 3.8.2001)[vanhentunut linkki]
  7. Heikki Räisänen: Työpoliittinen Aikakauskirja 50 vuotta (PDF) (s. 4) Työpoliittinen Aikakauskirja. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 8.4.2008.
  8. a b c d Matti Virtanen: Kävisikö kommunisti presidentiksi Ktp arvosteli Gorbatshovin markkinaintoilua (Helsingin Sanomat 26.4.1992)
  9. SKP:n järjestöjen edustajien kokous 26.–27.4.1986 (SKP:n järjestöt 1986), s. 88.
  10. Pekka Tiaisesta kommunistien presidenttiehdokas (Helsingin Sanomat 8.6.1992)
  11. Matti Kalliokoski: Pekka Tiaisella 20000 nimeä. Kommunistinen työväenpuolue valmis presidentinvaaleihin (Helsingin Sanomat 18.6.1993)
  12. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kasvoi Vantaalla (Helsingin Sanomat 4.9.1990)
  13. Ktp:n valtuustopaikka jäi 15 äänen päähän (Helsingin Sanomat 27.10.2000)
  14. HOK-Elanto vaaleissa itsenäisen Elannon lopettajat voittivat (Internet Archive) EU:n Vastainen Kansanrintama ry. Arkistoitu 20.11.2008. Viitattu 29.6.2009.
  15. Kommunistinen työväenpuolue: Älkää äänestäkö (Helsingin Sanomat 7.6.1999)
  16. KTP:n näköalattomuus (Tiedonantaja ?.4.2002)
  17. Ehdokkaat / Helsinki (Oikeusministeriö 14.3.2003)
  18. Ehdokkaat / Helsinki (Oikeusministeriö 24.10.2004)
  19. Pekka Tiainen: Yhteistyön ja yhteisrintaman rakentaminen on avainkysymys Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistyksen vapputilaisuus 1.5.2006 (Kansanvalta-työryhmän blogi)
  20. Suomen Työväenpuolue STP rp. asettaa koko maassa ehdokkaat maaliskuun eduskuntavaaleihin (Arkistoitu – Internet Archive) (STP:n lehdistötiedote 19.9.2006)
  21. http://tulospalvelu.vaalit.fi/E2007/s/tulos/ehdvptulos_helsinkivp.html Helsinki / Ehdokaskohtaiset tulokset] Oikeusministeriö 21.3.2007
  22. Ehdokkaiden äänet / Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriö 13.5.2011
  23. Ehdokkaiden äänet Oikeusministeriö 10.6.2009
  24. Helsinki / Ehdokaskohtaiset tulokset Oikeusministeriö 31.10.2008
  25. Ehdokkaiden äänet / Helsinki Oikeusministeriö 14.6.2013
  26. Kuntavaalit 2021: Helsinki: Tulokset puolueittain ja yhteislistoittain Oikeusministeriö. Viitattu 18.6.2021.
  27. Missä ovat ehdokkaiden sukujuuret? (Helsingin Sanomat 24.12.1993)
  28. MTV3: Korkealla virkamiehellä yli miljoonan ulosottovelat – piinannut viranomaisia valituksillaan vuosia (Arkistoitu – Internet Archive)