Avaa päävalikko

Peittokirjonta eli peittojen kirjominen alkoi Suomessa 1700-luvun lopulla. Päälleommeltuja peittoja käytettiin seinävaatteina, rekipeittoina, makuupeitonpäällisinä, pöytäliinoina ja vainajien paarivaatteina. Kirjotut peitot olivat perheissä perintö- ja arvoesineitä, ja ne kuuluvat nykyäänkin kansanomaisten suomalaisten käsitöiden kansallisaarteisiin.

Peittokirjonnassa aiheena ovat geometriset kuviot, kuten ympyrät, neliöt, kolmiot ja ristit sekä puu- ja kasviaiheet. Kuvioiden sommittelussa voidaan erottaa erikseen keskiosa ja reunaosa. Kirjottujen peittojen suunnitteluun kuuluu käytettävien kuviomuotojen valitseminen, kuvioiden sommittelu sekä värien valinta.

Peittokirjonnassa kankaana käytetään yleensä mustaa villakangasta. Kirjonnassa käytetään aita-, polveke-, side-, ketju-, varsi-, pykä- ja laakapistoja, joilla rajataan ja täytetään kuvioita. Myös erilaisia kirjottuja ristikkoja käytetään peittämään pohjaa. Kirjontalankana käytetään 2–3-kertaista villalankaa, jonka eri sävyt on saatu alun perin kasvivärjäyksellä. Kirjottujen peittojen kuvioiden sekaan on tapana ollut merkitä tekijän nimikirjaimet ja vuosiluku.

LähteetMuokkaa

  • Grönlund, I & Lehto, M-L: Perinteinen peittokirjonta. Keuruu: Otava, 1985. ISBN 951-1-08168-3. viitattu 5.2.2010