Pauline Oliveros

Pauline Oliveros vuonna 2010

Pauline Oliveros (30. toukokuuta 1932 Houston, Texas24. marraskuuta 2016 Kingston, New York) oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hänet tunnetaan kehittämästään uniikista meditatiivisesta ja improvisatorisesta lähestymistavastaan musiikkiin nimeltään deep listening.[1]

Oliveros opiskeli Houstonin yliopistossa 1950-luvun alussa ja siirtyi sitten San Francisco State Collegeen, josta hän sai kandidaatin arvon sävellyksessä vuonna 1957. Valmistuttuaan hän toimi itsenäisenä avantgardemusiikin esittäjänä ja säveltäjänä. Vuonna 1961 hän oli mukana perustamassa San Franciscon nauhamusiikkikeskusta, joka viisi vuotta myöhemmin siirtyi Oaklandin Mills Collegeen ja tuli tunnetuksi nimellä Center for Contemporary Music (Nykymusiikin keskus).[1]

Oliveros opetti Kalifornian yliopistossa, San Diegossa vuosina 1967–81. Hänen sävellystyyliinsä alkoivat tässä vaiheessa vaikuttaa alkuperäisamerikkalaiset kulttuurit ja Kaukoidän uskonnot, erityisesti buddhalaisuus. Hänen sävellyksissään hyödynnettiin luonnollisia ääniä, kuten esittäjien hengitystä, ja improvisaation elementeistä tuli musiikissa keskeisiä. Vuonna 1981 Oliveros asettui New Yorkin Kingstoniin, jossa hän jatkoi työskentelemistään vapaana esittäjänä ja säveltäjänä. Vuonna 1985 hän perusti Pauline Oliveros -järjestön, josta vuonna 2005 tuli uudelta nimeltään Deep Listening -instituutti.[1]

Oliveros sai säveltäjänä useita tilauksia, toimi eri yliopistojen nimikkosäveltäjänä ja esiintyi kansainvälisesti. Hän myös kirjoitti näkemyksistään musiikista useissa kirjoissa, joiden joukkoon lukeutuvat The Roots of the Moment: Collected Writings 1980-1996 (1998) ja Deep Listening: A Composer's Sound Practice (2005). Oliveros sai useita palkintoja muun muassa John Simon Guggenheim Memorial Foundationilta, National Endowment for the Artsilta ja ASCAP:lta.[1]

LähteetMuokkaa