Paulette Goddard

yhdysvaltalainen näyttelijä

Paulette Goddard (oik. Marion Pauline Levy; 3. kesäkuuta 1910 New York23. huhtikuuta 1990[1] Ronco sopra Ascona, Ticino, Sveitsi) oli yhdys­valtalainen näyttelijä. Goddard oli tunnettu erityisesti 1930- ja 1940-luvuilla, jolloin hän näytteli elokuvissa Nyky­aika (1936), Kummitusyö (1939), Diktaattori (1940) ja Me tervehdimme elämää (1943), josta hän oli myös ehdolla parhaan nais­sivu­osan Oscarin saajaksi.

Paulette Goddard
Henkilötiedot
Koko nimi Marion Pauline Levy
Syntynyt3. kesäkuuta 1910
Whitestone Landing, Queens, New York, New York, Yhdysvallat
Kuollut23. huhtikuuta 1990 (79 vuotta)
Ronco sopra Ascona, Ticino, Sveitsi
Ammatti näyttelijä
Puoliso
Näyttelijä
Aktiivisena 1929–1972
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Varhainen elämä muokkaa

Syntymä­nimeltään Marion Pauline Levy syntyi Joseph R. Levyn ja tämän vaimon Altan (o.s. Goddard) ainoaksi lapseksi White­stone Landingissa, Queensin kaupungin­osassa New Yorkissa 3. kesä­kuuta 1910. Vanhemmat erosivat Goddardin ollessa vielä hyvin nuori, minkä jälkeen äiti kasvatti hänet yksin. Goddard aloitti uransa lapsi­mallina ja liittyi teini-ikäisenä kuuluisaan Broad­waylla esitettyyn tanssi­revyyseen Zieg­feld Follies. Ilmeisesti hän samoihin aikoihin myös vaihtoi nimensä Paulette Goddardiksi.

Ura muokkaa

Erottuaan Edgar Jamesista 1930-luvun alussa Goddard muutti Hollywoodiin luodakseen uraa elo­kuva­näyttelijänä. Hän esiintyi aluksi vaatimattomissa sivu­osissa Ohukainen ja Paksukainen -elo­kuvissa, kunnes vuonna 1932 aloitti suhteen Charles Chaplinin kanssa. Pari oli naimisissa vuosina 1936–1942,[2]tarvitaan parempi lähde ja Chaplin valitsi Goddardin nais­pää­osaan elo­kuvissaan Nyky­aika (1936) ja Diktaattori (1940). lähde?

Goddardin uran huippu­vuodet alkoivat kuitenkin vasta hänen solmittuaan elo­kuva­sopimuksen Paramount Picturesin kanssa 1930-luvun lopulla. Paramountilla Goddard näytteli pää­rooleja Cecil B. DeMillen elo­kuvissa sekä komedioissa yhdessä Bob Hopen ja Fred Astairen kanssa. Hän oli sivu­osastaan ehdolla Oscarin saajaksi roolistaan sotadraamassa Me tervehdimme elämää (1943).[3]

Yksityiselämä muokkaa

Goddardin kolme ensimmäistä avio­liittoa päättyivät eroon: miljonääri Edgar James (1927–), näyttelijät Charles Chaplin (1936–) ja Burgess Meredith (1944–). Viimeinen avio­liitto kirjailija Erich Maria Remarquen kanssa kesti miehen kuolemaan asti (1958–1970). Avio­liitot olivat lapsettomia, mutta Goddard oli Chaplinin poikien Charles nuoremman ja Sydney Earle Chaplinin äiti­puoli.[1]

Valikoitu filmografia muokkaa

  • Nyky­aika (1936)
  • Tyttöjä alle 20:n (Dramatic School, 1938)
  • Koko perhe hummaamassa (Young at Heart, 1938)
  • Naiset (1939)
  • Kummitus­yö (The Cat and the Canary, 1939)
  • Mustan saaren kummitus (The Ghost Breakers, 1940)
  • Diktaattori (1940)
  • Sankari­eskadroona (North West Mounted Police, 1940)
  • Tanssin tapaan (Second Chorus, 1940)
  • Kultainen hetki (Pot O’Gold, 1941)
  • Totuutta harrastava valehtelija (Nothing But the Truth, 1941)
  • Kun myrsky raivoaa (Reap the Wild Wind, 1942)
  • Me tervehdimme elämää (So Proudly We Hail!, 1943)
  • Johtaja etsii yösijaa (Standing Room Only, 1944)
  • Kadun herttuatar (Kitty, 1945)
  • Koti­apulaisen päivä­kirja (The Diary of a Chambermaid, 1946)
  • Mieheni tahtoo erota (Suddenly, It's Spring, 1947)
  • Ihanne­aviomies (An Ideal Husband, 1947)
  • Meidän iloinen joukkomme (1948)
  • Anna Lucasta – sataman morsian (Anna Lucasta, 1949)
  • Välin­pitämättömät (Gli indifferenti, 1964)

Lähteet muokkaa

  1. a b Evensen, Bruce J.: Goddard, Paulette American National Biog­raphy. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 12.11.2019. (englanniksi)
  2. Paulette Goddard Find a Grave. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
  3. Fischel, Jack R.: ”The Encyclopedia: G”, Encyclopedia of Jewish American Popular Culture, s. 168. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-031-308-734-9. Google-kirjat (viitattu 3.3.2020). (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa