Patrick Bruel

Patrick Bruel, alkujaan Patrick Maurice Benquigui (s. 14. toukokuuta 1959, Tlemcen, Ranskan Algeria) on ranskalainen laulaja, näyttelijä ja ammattimainen pokerin pelaaja.

Patrick Bruel

Tausta

Bruelin perhetausta on juutalainen. Vuonna 1960 hänen opettajina toimineet vanhempansa erosivat. Siitä alkaen hän oli äitinsä kasvatettavana. Myöhemmässä vaiheessa äiti avioitui uudelleen ja hän synnytti kaksi velipuolta Patrickille.

Vuonna 1962 Algerian itsenäistyttyä perhe kuului ryhmään "Pieds-Noirs" (Algerian ranskalaiset). Heillä oli Ranskan kansalaisuus ja he muuttivat vastahakoisesti pois Algeriasta.

Nuorukaisena Bruel suunnitteli jalkapalloilijan uraa. Hän päätti kuitenkin ryhtyä muusikoksi, kun oli kuullut Michel Sardoun esiintymisen vuonna 1975. Samoihin aikoihin hän kävi koulua tunnetussa Lycée Henri-IV:ssa ja vaikka oli oppilaana hermoja rasittava, niin hän suoritti ylioppilastutkinnon arvosanalla "Bien".

Vuonna 2003 hänen sukunimensä Bruel virallistettiin. Samana vuonna hänen kumppaninsa Amanda Maruani synnytti Bruelin ensimmäisen lapsen. Vuotta myöhemmin hänet vihittiin Maruanin kanssa ja seuraavana vuonna syntyi heidän toinen poikansa.

Muusikko

Aluksi Bruel saavutti menestystä näyttelijänä ja vuonna 1979 osallistui näytelmään Le Coup de sirocco. Hän jatkoikin tämän jälkeen esiintymisiään elokuvissa, televisiossa ja myös teatterissa. Hänen ensimmäinen singlensä "Vide" (suom. "Tyhjä") levytettiin vuonna 1982, mutta siitä ei tullut menestystä. Bruel oli kuitenkin päättänyt jatkaa laulajan uraa ja seuraava levytys "Marre de cette nana-là" ("Kyllästynyt tuohon misuun") oli hänen ensimmäinen hittinsä.

Vuoteen 2004 mennessä Patrick Bruelillä oli takanaan 40 erilaista elokuva- ja televisiotuotantoa. Hän on tehnyt viisi studioalbumia ja useita livealbumeita. Hänen vuonna 2002 ilmestynyttä yhteislevytystään Entre Deux on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.

Peluri

Musiikin, television ja elokuvien lisäksi Bruel on tullut tunnetuksi ammattimaisena pokerin pelaajana. Vuonna 1998 hän voitti WSOP-rannekkeen ja vuodesta 2007 alkaen hän on ansainnut yli 750 000 dollaria live-turnauksissa.

Diskografia

• 1982: Vide
• 1987: De face
• 1987: A tout à l'heure (live)
• 1989: Alors, regarde
• 1991: Si ce soir... (live)
• 1994: Bruel
• 1995: On s'était dit... (live)
• 1995: Plaza de los héroes
• 1999: Juste avant
• 2001: Rien ne s'efface... (live)
• 2002: Entre deux
• 2003: Entre deux à l'Olympia
• 2004: Puzzle
• 2006: Des souvenirs devant
• 2007: Des souvenirs ensemble... (live)

Filmografia

• 1978 : Le Coup de Sirocco.
• 1981 : Maigret se trompe
• 1982 : Ma femme s'appelle reviens
• 1982 : Les Diplômés du dernier rang
• 1983 : Le Bâtard
• 1983 : Le Grand Carnaval
• 1984 : La Tête dans le sac
• 1984 : Marche à l'ombre
• 1985 : P.R.O.F.S
• 1986 : Attention bandits
• 1986 : Champagne amer
• 1988 : La Maison assassinée
• 1989 : Force majeure
• 1989 : L'Union sacrée
• 1992 : Toutes peines confondues
• 1993 : Profil bas
• 1996 : Le Jaguar
• 1996 : Sabrina
• 1997 : K
• 1998 : Les folies de Margaret d
• 1998 : Hors-jeu
• 2001 : Les Jolies Choses
• 2001 : Le Lait de la tendresse humaine
• 2004 : Une Vie à t'attendre
• 2005 : Lobo
• 2006 : L'Ivresse du pouvoir
• 2006 : O Jerusalem
• 2007 : Un secret
• 2009 : Le Code a Changé
• 2010 : Comme les 5 doigts de la main
• 2012 : Paris-Manhattan
• 2012 : Le Prénom
• 2013 : Les Gamins
• 2014 : Les Yeux jaunes des crocodiles
• 2014 : Tu veux ou tu veux pas
• 2015 : Ange et Gabrielle

Aiheesta muualla

• Patrick Bruel Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Patrick Bruelin biografia (Arkistoitu – Internet Archive), Radio France Internationale