Patagoniansypressi
Patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides) on sypressikasvien heimoon (Cupressaceae) kuuluva havupuulaji. Se on patagoniansypressien suvun (Fitzroya) ainoa laji. Patagoniansypressi kasvaa luonnossa Etelä-Amerikan eteläosan länsirannikon lauhkean vyöhykkeen sademetsissä.[4][5] Puita hakattiin laajalti 1600-luvulta alkaen, ja niiden kasvualueen arvioidaan olevan enää 15 prosenttia alkuperäisestä. IUCN on luokitellut lajin erittäin uhanalaiseksi.[2]
| Patagoniansypressi[1] | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Callitroideae |
| Suku: |
Patagoniansypressit Fitzroya Lindl., 1851[3] |
| Laji: | cupressoides |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kuvaus muokkaa
Patagoniansypressi on suurikokoinen puu. Laji voi kasvaa yli 60 metriä korkeaksi ja rungon halkaisijaltaan kolmimetriseksi. Oksat ovat usein päädyistään riippuvia. Kaarna on punertavaa, säikeistä ja halkeilee suikaleina.[4]
Lehdet kasvavat oksissa säteittäin kolmen kiehkuroina. Ne ovat pitkän suomumaisia, tylppäkärkisiä, jäykkiä ja kaarevia. Lehdillä on johteinen kantaosa sekä vapaa kärkiosa, joka on noin 3,5 millimetriä pitkä.[4] Lehtien erityistuntomerkki ovat molemminpuoliset kaksi valkoista ilmarakojuovaa.[5][4]
Patagoniansypressin tiheissä oksakimpuissa on usein runsaasti pieniä käpyjä. Laji on yleensä kaksikotinen, joten hedekävyt ja emikävyt kasvavat tavallisesti eri puuyksilöissä. Myös yksikotisia yksilöitä esiintyy.[4] Hedekävyt kasvavat yksittäin lehtihangoissa lähellä versojen kärkeä. Ne muodostuvat 15–24 hedelehdestä, jotka kasvavat säteittäin kolmen kiehkuroina.[4] Siemeniä tuottavat emikävyt kasvavat yksittäin lyhyiden versojen kärjissä. Ne ovat pyöreitä, noin 6–8 millimetriä halkaisijaltaan ja koostuvat yleensä yhdeksästä käpysuomusta, jotka kasvavat säteittäin vuorottaisina kolmen kiehkuroina. Kolme alinta käpysuomua ovat steriilejä, eivätkä tuota siemeniä. Kävyt kypsyvät yhden kasvukauden aikana. Siemenet ovat munanmuotoisia ja niillä on kaksi tai kolme lenninsiipeä.[4]
Patagoniansypressi voi elää jopa yli 5 000 vuotta vanhaksi. Vanhin tunnettu puu on ollut iältään 5 484 vuotta. Laji on Etelä-Amerikan luonnonvaraisista puulajeista suurikokoisimpia, sekä pitkäikäisin kaikista tunnetuista yksittäisistä puista.[4]
Vuonna 2022 Alerce Costeron kansallispuistosta Chilestä löydettiin patagoniansypressi, jonka ikä on tutkimuksen mukaan 5 484 vuotta ja on näin maailman vanhin elävä puu.[6]
Patagoniansypressi on geneettisesti polyploidinen laji, mikä on hyvin harvinaista havupuille. Tutkitut yksilöt ovat tetraploidisia eli niillä on nelinkertainen kromosomisto.[4]
-
Vanhan puun runko. -
Lehdet ovat yleensä kolmittain kiehkuroina. -
Taimen varhaislehdet ovat kapeita ja neulasmaisia. -
Käpysuomut avautuvat siementen kypsyttyä.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Patagoniansypressi esiintyy Etelä-Amerikan eteläosassa Patagonian länsirannikolla eteläisen Chilen ja Argentiinan lauhkean vyöhykkeen sademetsissä merenpinnasta noin 900 metrin korkeuteen.[4]
Patagoniansypressin kannat eivät pysty uudistumaan normaalioloissa vuorten alaosissa 100–800 metrin korkeudella, vaan ainoastaan suurten luonnonmullistusten, kuten maanvyörymien raivattua metsään aukeita. Koska laji voi elää tuhansia vuosia, luonnonmullistuksia tapahtuu kuitenkin useita kertoja yhden puusukupolven aikana. Korkeammalla vuoristossa yli 800 metrin korkeudessa puu voi onnistuneesti lisääntyä myös avoimissa vanhoissa metsissä.[7]
Patagoniansypressi muodostaa harvoin puhtaan yksilajisia metsiä. Sen seuralaislajistoon kuuluu muita havupuita, kuten ristisypressi (Pilgerodendron uviferum), pilvipodokarpus (Podocarpus nubigenus) ja prinssinkuusi (Saxegothaea conspicua) sekä koppisiemenisiä puita kuten kanelo (Drimys winteri), tummaetelänpyökki (Nothofagus dombeyi) ja eukryfialaji Eucryphia cordifolia.[7]
Käyttö muokkaa
Patagoniansypressin puuaines on kevyttä, kestävää, suorasyistä ja helposti työstettävää. Sitä käytettiin 1600-luvulta 1900-luvun puoleenväliin päreisiin, huonekaluihin ja rakentamiseen. Puu kuitenkin harvinaistui huomattavasti laajan käytön seurauksena, ja se suojeltiin vuonna 1976. Nykyisellään lajia pidetään erittäin uhanalaisena.[2] Lajia on istutettu jonkun verran koristekasvina muualla lauhkeilla vyöhykkeillä, varsinkin Britanniaan.[4] Euroopassa puu jää yleensä kuitenkin pienemmäksi, alle 20-metriseksi.[5]
Lähteet muokkaa
- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers, s. 370. Leiden: Brill, 2010. ISBN 9789004177185. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Fitzroya cupressoides Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.1.2016.
- ↑ a b c Fitzroya cupressoides IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b Farjon 2010, s. 370
- ↑ a b c d e f g h i j k Christopher J. Earle: Fitzroya cupressoides The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas, s. 40. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
- ↑ Maailman vanhin puu löydetty Chilestä – turismi saattaa tappaa sen www.iltalehti.fi. Viitattu 26.5.2022.
- ↑ a b Hyvönen & Stenroos: Patagonian kasvimaantieteesta (s. 52) Helsingin yliopisto.
Aiheesta muualla muokkaa
- ITIS: Fitzroya cupressoides (englanniksi)
- ARKive: Alerce (Fitzroya cupressoides) (Arkistoitu – Internet Archive) (kuvia) (englanniksi)