Paritus Suomessa
Paritus Suomessa on Suomen alueella tapahtuvaa hyödyn hankkimista toisten tarjoamista seksipalveluista. Suomen lainsäädäntö prostituution osalta perustuu niin sanottuun "abolitionistiseen" ajatteluun, jonka mukaan seksipalveluiden ostaminen ja myyminen on sallittua, mutta toisen prostituutiosta hyötyminen kriminalisoitu.[1] Suomessa paritukseksi katsotaan muun muassa paikan järjestämisestä seksipalveluita varten, seksityöntekijän markkinointia ja seksityöhön houkuttelemista.[2] Myös seksin ostaminen ihmiskaupan uhreilta on ollut vuodesta 2007 rikos. Suomessa prostituutioon liittyy myös pakottamista, väkivaltaa, paritusta ja ihmiskauppaa, mutta tutkija Anna Kontulan mukaan ei kuitenkaan niin paljon kuin tiedotusvälineissä on annettu ymmärtää.[3] Tutkimusten mukaan paritusrikollisuudessa prostituoitujen hyväksikäytön muodot ja vakavuus vaihtelevat suuresti järjestetystä asunnosta perittävästä pienestä päivävuokrasta aina lähes seksiorjuuteen asti.[4]
Suomen poliisi on paljastanut 2000-luvulla useita laajoja paritusjuttuja, joissa päätekijöinä on ollut venäläisiä ja virolaisia.[5] Suomen laajimman paritusliigan epäillään parittaneen 150 naista 19 kaupungissa 2005–2007. Palveluksessa oli kerrallaan 5–16 naista. Liiga keräsi jopa 70 000 – 100 000 € kuukausitulot.[5] Syyllisiä on yhteensä noin 20 ihmistä.[6]
Kesäkuussa 2010 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vankeuteen 10 ihmistä yli sadan venäläisnaisen parituksesta 26 paikkakunnalla Suomessa vuosina 2005–2008. Poliisi arvioi toiminnan rikoshyödyksi miljoona euroa. Venäjältä toimintaa johtanut nainen tuomittiin törkeästä parituksesta kolmen vuoden ehdottomaan vankeuteen.[7]
Suomen rikoslain mukainen parituksen määritelmä muokkaa
”9 § Paritus
- Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä
- 1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten,
- 2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa,
- 3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi jonkun sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista,
- 4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai
- 5) viettelee jonkun sellaiseen tekoon,
- on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
- Yritys on rangaistava."
"9 a § Törkeä paritus
- Jos parituksessa
- 1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
- 2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
- 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi
- ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
- Yritys on rangaistava."[8]
Suomalaisen paritusrikollisuuden erityispiirteitä muokkaa
Vuodesta 1999 alkaen ulkomaalaislain perusteella on henkilö voitu karkottaa Suomesta, mikäli hänen "perustellusta syystä epäillään myyneen tai aikoneen myydä seksuaalipalveluja". Lakimuutosta perusteltiin itäprostituution lisääntymisen aiheuttamalla häiriöllä ja paritusrikollisuudella. Lain seurauksena ulkomaalaisten prostituoitujen piti toimia Suomessa näkymättömästi, minkä on arveltu johtaneen paritusrikollisuuden lisääntymiseen. Lain voimaantulon jälkeen usean vuoden ajan yhä useampi prostituoitu työskenteli parittajan kanssa ja yhä harvempi itsenäisesti. Viime vuosina niin sanottu "turistiviisumiprostituutio" ja siten myös paritusrikollisuus on kuitenkin ilmeisesti kääntynyt laskuun muun muassa Viron EU-jäsenyyden myötä, joka on mahdollistanut prostituoitujen toimimisen aikaisempaa itsenäisemmin, koska käännytyspykälä ei koske EU-kansalaisia.[9]
Suomessa paritukseen liittyy hyvin harvoin fyysistä pakottamista tai väkivaltaa ilmeiseksi siksi, että sosialististen järjestelmien romahtamisen aiheuttama elintasokuilu on toistaiseksi taannut sen, että vapaaehtoisia prostituoituja on löytynyt enemmän kuin paritusverkostot ovat pystyneet tuomaan rajan yli. Paritusrenkaat toimivat yleensä niin, ettei Virosta tai Venäjältä tuleva prostituoitu koko maassaoloaikanaan tapaa parittajiaan. Suomessa pysyvästi asuvien prostituoitujen piirissä paritusta esiintyy hyvin vähän. Anne Kontula arvioi, että vuonna 2005 "päivätasolla noin neljännes ja vuositasolla kolmannes Suomessa toimivista prostituoiduista työskentelee parittajan kanssa tai alaisuudessa".[10]
Suuri osa suomalaisesta paritusrikollisuudesta on yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Paritusrenkaiden toiminta on ammattimaista ja parituksesta saaduilla tuotoilla voidaan rahoittaa muita rikollisuuden alueita kuten ase- tai huumekauppa. Paritusorganisaatiot ovat yleensä kansainvälisiä: venäläisten, virolaisten, vironvenäläisten ja suomalaisten lisäksi organisaatiossa saattaa toimia myös muita kansallisuuksia.[11] Toisaalta esimerkiksi Murmanskista Lappiin suuntautuvassa "turistiviisumiprostituutiossa" ei ole havaittu merkkejä järjestäytyneestä rikollisuudesta.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ Rikoslaki 20 luku 9 § Finlex. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 22.5. 2008.
- ↑ Anna Kontula: Prostituutio Suomessa, s. 22-24. SEXPO säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Anna Kontula: Prostituutio Suomessa, s. 37. SEXPO säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Anna Kontula: Prostituutio Suomessa. SEXPO säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Tausta: Parittajien jäljet vievät itään ja etelään, Helsingin Sanomat 19.10.2007 A4
- ↑ Suuren paritusjutun pääepäily katosi poliisilta. matkustuskiellossa olevan naisen epäillään livahtaneen ulkomaille, Helsingin Sanomat 26.11.2008 A4
- ↑ Laajassa paritusjutussa tuomiot kymmenelle yle 10.6.2010
- ↑ Rikoslaki 39/1889, 20 luku, 9 §, 10 § finlex.fi. Arkistoitu 10.3.2021. Viitattu 25.9.2018.
- ↑ Anna Kontula: Prostituutio Suomessa, s. 25-26. SEXPO säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Anna Kontula: Prostituutio Suomessa, s. 38-39. SEXPO säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Anna Kontula: Prostituutio Suomessa, s. 47. SEXPO säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Anna Kontula: Prostituutio Suomessa, s. 39. SEXPO säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X. Teoksen verkkoversio.