Paramedikalisaatio

Paramedikalisaatio merkitsee lääketiedeinstituution ulkopuolisten hoitomenetelmien eli vointihoitojen (vaihtoehtohoidot, luontaishoidot, uskomushoidot) vahvistumista. Paramedikalisaatio ja lääketieteen vahvistuminen (medikalisaatio) ovat tavallaan vastakkaisia trendejä, mutta ne ovat edenneet rinnakkain. Molemmat lujittavat ihmisten kiinnostusta omaan terveyteen.

Ei ole aivan yksiselitteistä jakoa viralliseen lääketieteelliseen hoitokäytäntöön ja vointihoitoihin. Esimerkiksi akupunktiota ei voi kiistattomasti luokittaa kumpaankaan kategoriaan; samoin on laita erilaisten vitamiinien ja hivenaineiden käytön. Moni vointihoito pyrkii nykyisin myös hyödyntämään lääketieteellistä sanastoa tautidiagnooseineen (esim. verenpainetauti), mikä voi hämärtää lääketieteellisen hoidon ja vointihoidon eroa.

Vielä 1960-luvulla lääketieteellinen lääkintä vaikutti Suomessa ylivoimaiselta verrattuna vaihtoehtoihinsa. Uskomuslääkintä tai, kuten neutraalimpi nimitys kuuluu, vointilääkintä on ollut jo kauan suosiossa mm. Yhdysvalloissa ja useimmissa Länsi-Euroopan maissa. 1980-luvulta lähtien uskomuslääkinnän markkinat ovat Suomessakin paisuneet erittäin nopeasti. Osa uskomushoitojen käytöstä on kyselytutkimusten mukaan aiheutunut lääketieteen vastaisista asenteista, mutta useimmat käyttäjät kokevat täydentävänsä lääketieteen mahdollisuuksia.

Yleisimmin käytettyjä vointihoitoja Suomessa ovat fyysiset hoidot: hieronta ja muut manipulatiiviset hoidot, fysikaaliset hoidot jne. Uskomushoitoihin kuuluviksi voidaan katsoa muun muassa parapsykologiset hoidot. Suomessa vaihtoehtoisen lääkinnän profiili on erilainen kuin muualla Euroopassa, jossa ovat korostuneet homeopatia, akupunktio ja manuaaliset hoidot. Kuppaus on muualta lähes kadonnut.

Lähteet

• Tuomainen, Elo, Myllykangas: Paramedikalisaatio. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti (Finnish Journal of social medicine), 1995, 3. vsk, nro 3, s. 217–222. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

• Lauerma, Hannu: Usko, toivo ja huijaus. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-201-9.