Panem et circenses

Panem et circenses on latinankielinen lentävä lause, joka tarkoittaa suomeksi ”leipää ja sirkushuveja”. Lausahdus on peräisin satiirirunoilija Juvenalikselta, jonka mukaan Rooman kansalla oli ollut kerran valta käsissään, mutta keisarikaudella se oli luopunut poliittisista oikeuksistaan ja vaati itselleen enää vain ilmaista viljaa ja ilmaisia sirkushuveja.

Rooman valtakunnassa panem et circenses koski roomalaista proletariaattia, johon luettiin kuuluvaksi vapaat miespuoliset kansalaiset, joilla ei ollut maaomaisuutta.[1] Panem et circenses -politiikka luotiin olosuhteessa, jossa kansalaisia pidettiin tietämättöminä ja hyväuskoisina. Rooman valtakunnassa oli yleistä ajatella, että väestö jakautuu jyrkästi kahtia: voimakkaisiin ja voimattomiin, harvoihin ja lukuisiin, omistajiin ja omistamattomiin sekä aatelisiin ja tavalliseen kansaan. ”Huonommalla” kansanosalla nähtiin olevan ”parempaan” kansanosaan nähden vääränlaiset henkilökohtaiset ominaisuudet.[2] Sanalla circus roomalaiset tarkoittivat vaunukilpa-ajoja. Viihteellisten tapahtumien tarkoituksena oli luoda sosiaalista koheesiota.lähde?

Proletariaatti eli julkisen tuen varassa. He saivat viljaa alennettuun hintaan ja vuodesta 58 eaa. alkaen ilmaiseksi. Avunsaajia oli runsaat satatuhatta 70-luvulla eaa. ja nelisenkymmentä vuotta myöhemmin heitä oli 320 000. Tämä muutti myös ruokatottumuksia niin että vehnäleipä syrjäytti ruokapöydästä velliä ja rieskaa. Rooman rikkaiden odotettiin kustantavan myös huvit ja järjestävän työllisyystöitä rakennuttamalla julkisia rakennuksia. Noin vuodesta 60 eaa. tulikin tavaksi, että poliittista uraansa edistävien oli käytettävä suuria summia kansansuosion hankkimiseen.[3]

Kristinuskon noustua 380-luvulla jaa. Roomassa valtionuskonnoksi muutettiin "leipää ja sirkushuveja" -tyyppinen köyhäinapu seurakuntien kautta jaettavaksi kaikkein köyhimmille suunnatuksi avuksi.

LähteetMuokkaa

  1. https://www.britannica.com/topic/proletariat
  2. Giner, Salvador. Mass Society. s. 159.lähde tarkemmin?
  3. Bjöl, Erling & Hjortsö, Leo: Otavan suuri maailmanhistoria 4 : Rooman valtakunta, s. 135–136. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-07160-2.