Paleoliittinen Kreikka

Paleoliittinen Kreikka viittaa nykyisen Kreikan alueeseen paleoliittisella kaudella eli vanhemmalla kivikaudella. Tässä siihen luetaan myös mesoliittinen kausi eli keskinen kivikausi. Aikakausia luonnehtii varhaisten ihmisten toiminta ja metsästäjä-keräilijä-kulttuuri, ja ne kattavat yhdessä ajan ensimmäisten ihmisten saapumisesta viimeistään noin 400000–300000 eaa. aina noin vuoteen 7000–6800 eaa. saakka.[1]

Kreikasta on tehty löytöjä kaikilta paleoliittisen kauden vaiheilta: varhaiselta tai alapaleoliittiselta kaudelta noin vuoteen 148000 eaa. saakka, keskiseltä paleoliittiselta kaudelta noin 148000–28000 eaa. ja myöhemmältä eli yläpaleoliittiselta kaudelta noin 28000–9000 eaa.; sekä mesoliittiselta kaudelta noin 9000–7000 eaa. Näitä kausia seurasi neoliittinen kausi eli uudempi kivikausi (Neoliittinen Kreikka).[1][2][3]

Historia muokkaa

Ihmisasutus levisi Kreikkaan idästä tai pohjoisesta.[4] Varhaisin löytö on Petrálonan luolasta Chalkidikílta vuonna 1959 löydetty ihmisen kallo, jonka iäksi on esitetty eri arvioissa noin 700 000–300 000 vuotta, useimmiten noin 400 000–300 000 vuotta.[1][5] Se kuuluu mahdollisesti heidelberginihmiselle ja sijoittuu näin Homo erectusten ja neandertalinihmisten (Homo neanderthalensis) väliseen aikaan eräänlaisena niiden välimuotona.[1][6]

 
Petrálonan luola, Chalkidikí.

Petrálonan löytö tekee Kreikan alueesta yhden koko Euroopan varhaisimmista asutuista alueista. Se ei kuitenkaan ole varhaisin, sillä esimerkiksi Espanjassa oli asutusta tiettävästi jo noin 800 000 vuotta sitten. Myös suhteellisesti asutus saapui Kreikkaan melko myöhään, sillä Lähi-itä oli asuttua jo noin miljoona vuotta sitten. Syy myöhäiseen asutukseen on ollut mahdollisesti seudun ilmasto-oloissa.[1]

Muutoin varhaisimmat merkit varhaisen paleoliittisen ajan ihmisasutuksesta Kreikassa ovat noin ajalta 200000 eaa. pohjoisessa Kreikassa ja Thessaliassa.[7] Neandertalinihminen saapui Kreikan alueelle noin 148000 eaa. Näiden kautta kutsutaan keskiseksi paleoliittiseksi kaudeksi. Nykyihmiset (Homo sapiens) syrjäyttivät neandertalinihmiset Kreikassa noin 28000 eaa. Näin neandertalilaiset säilyivät Kreikassa suhteellisen pitkään, samoin kuin Espanjassa ja Italiassa. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että uusi ihmisasutus työnsi varhaisemman asutuksen Etelä-Euroopan niemimaille. Nykyihmisten tulosta alkoi myöhempi paleoliittinen kausi.[1]

 
Fránchthin luola, Argolis.

Kreikan alueen paleoliittinen kulttuuri muistutti muun Balkanin sekä Tonavan alueen paleoliittista kulttuuria. Paleoliittisen kauden ihmiset käyttivät kiveä, puuta, nahkaa, kasvikuituja ja luita. Ihmiset elivät metsästämällä ja keräilemällä, eikä maanviljelystä vielä tunnettu. Asutus oli usein keskittynyt tietyille alueille, kun suuri osa maasta oli asumatonta.[1] Tunnetun asutuksen pääalueita ovat Epeiros, Thessalia, Makedonia ja Peloponnesos.[6] Ihmiset eivät vielä rakentaneet asumuksia, vaan asuivat pääosin luolissa suhteellisen lähellä rannikoita. Siksi myös ajan arkeologiset kohteet ovat yleensä luolia. Suurin osa tunnetuista luolista on melko pieniä kalliosuojia, mutta eräät ovat hyvinkin suurikokoisia. Merkittävimpiin paleoliittisen ajan luolalöytöihin Kreikasta kuuluu Petrálonan luolan lisäksi Fránchthin luola Argoliin niemimaalla Peloponnesoksella. Toisaalta kiviesinelöytöjä on tehty myös avopaikoista, kuten leiripaikoilta. Ihmiset kävivät mahdollisesti kauppaa obsidiaanilla eli tuliperäisellä kivellä, jota voitiin käyttää terätyökalujen valmistamiseen.[1][8] Fránchthin luolaan kuljetettiin vesitse obsidiaania Mílokselta ehkä jo 10000 eaa. Varmaa laaja merenkulku oli myöhäismesoliittisella kaudella noin 7250–6500 eaa., mikä näkyy paitsi obsidiaanilöydöistä myös muun muassa löydetyistä tonnikalojen luista.[9]

Ilmasto vaihteli paleoliittisella kaudella trooppisesta kylmempään. Kivettyneiden fossiililöytöjen perusteella ajan eläimistöön ihmisen ohella kuului muun muassa norsu, sarvikuono, kirahvi, leijona, hyeena, antilooppi sekä erilaiset kädelliset. Jonkin aikaa kestäneen pimeämmän ja viileämmän kauden aiheutti todennäköisesti Santorínin saaret muodostanut tulivuoren räjähdys noin 80000 eaa., joka nosti ilmakehään paljon tuhkaa.[10]

Ensimmäinen yritys ihmishahmojen muovaamiseksi ajoittuu paleoliittisen kauden loppupuolelle noin 33000–8000 eaa. Aikakaudella tehtiin kivestä, norsunluusta ja luusta naispuolisia niin kutsuttuja Venus-hahmoja, joissa seksuaalisuuteen ja hedelmällisyyteen liittyvät piirteet olivat korostuneita. Samaan aikaan tehtiin myös luolamaalauksia.[10]

Jääkauden päättymisen jälkeen paleoliittistä kautta seurasi mesoliittinen eli keskinen kivikausi noin vuodesta 9000/8000 eaa. alkaen. Aika on siirtymäkautta metsästäjä-keräilijäkulttuurista maanviljelyskulttuuriin. Metsästys kehittyi uusien aseiden, kuten jousi ja nuoli, ansiosta. Pleistoseenikausi vaihtui holoseenikaudeksi ja ilmasto kehittyi vähitellen nykyisen kaltaiseksi. Tuolta ajalta Kreikasta on suhteellisen vähän löytöjä verrattuna paleoliittisen kauteen sekä seuranneeseen aikaan.[2][3][10] Varhaisimmat merkit hautauksista ovat Fránchthin luolasta mesoliittiselta kaudelta noin ajalta 7250 eaa.[11] Mesoliittinen kausi kesti noin vuoteen 7000–6800 eaa., jonka tienoilla Kreikan alueella siirryttiin neoliittiselle eli myöhemmälle kivikaudelle.[11]

Kaudet muokkaa

Paleoliittinen kausi voidaan jakaa osakausiin seuraavasti. Ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä, ja vaihtelevat eri lähteissä.[1][12]

Ajoitus
(noin)
Kausi Ihmislaji Keskeisiä
löytöpaikkoja
400000–300000 eaa. Varhaispaleoliittinen
(alapaleoliittinen)
Homo erectus
Homo heidelbergensis
Ródia
Petrálona
300000–200000 eaa.
200000–148000 eaa. Kokkinopilós
148000–40000 eaa. Keskipaleoliittinen Homo neanderthalensis
40000–28000 eaa. Fránchthi
28000–9000 eaa. Myöhäispaleoliittinen
(yläpaleoliittinen)
Homo sapiens Fránchthi
Kleidí
9000–7000 eaa. Mesoliittinen Fránchthi

Löytöpaikkoja muokkaa

 
Petrálonan kallo, noin 400000–300000 eaa. Thessalonikin arkeologinen museo.
 
Löytöjä Seídin luolasta, noin 33000–8000 eaa. Thívan arkeologinen museo.

Kreikan merkittävimpiä paleoliittisen ja mesoliittisen kauden löytöpaikkoja ovat alueittain:[1][2]

Epeiros

Jooniansaaret

Keski-Kreikka

Kykladit

Makedonia

Peloponnesos

Thessalia

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j Runnels, Curtis Neil & Murray, Priscilla : ”The Old Stone Age”, Greece Before History: An Archaeological Companion and Guide, s. 9–28. Stanford University Press, 2001. ISBN 080474050X. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Bailey, Geoff & Spikins, Penny: Mesolithic Europe, s. 347. Cambridge University Press, 2008. ISBN 0521855039. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Perlès, Catherine: The Early Neolithic in Greece: The First Farming Communities in Europe, s. 20–37. Cambridge World Archaeology. Cambridge University Press, 2001. ISBN 0521000270. Teoksen verkkoversio.
  4. Greece Stone and Bronze Age Greeka.com. Viitattu 16.1.2017.
  5. History of Greece Lonely Planet. Arkistoitu 4.12.2016. Viitattu 16.1.2017.
  6. a b History of Greece: The Stone Age Ancient Greece. Viitattu 16.1.2017.
  7. ”The History of Greece”, The Greek Islands, s. 27–45. Eyewitness Travel. London, New York, Melbourne, Munich and Delhi: DK, 2013. ISBN 978-1-40938-631-5.
  8. Carr, K. E.: Paleolithic Greece quatr.us. Viitattu 16.1.2017.
  9. Camp, John & Fisher, Elizabeth: Antiikin Kreikan maailma, s. 27–29. Otava, 2004. ISBN 9789511192497.
  10. a b c Protopsaltis, Demetrios: An Encyclopedic Chronology of Greece and Its History, s. 9–. Xlibris Corporation, 2012. ISBN 1469139995. Teoksen verkkoversio.
  11. a b Greece Timeline Ancient Greece. Viitattu 16.1.2017.
  12. Timeline of the Stone Age in the Aegean The Evolution of Civilization in the Aegean. Bryn Mawr College. Arkistoitu 6.7.2008. Viitattu 16.1.2017.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Galanidou, Nena & Perlès, Catherine: The Greek mesolithic: problems and perspectives. British School at Athens studies 10. British School at Athens, 2003. ISBN 090488743X.

Aiheesta muualla muokkaa