Paksujoki

Paksujoki ([4][5] ven. Паша́, Paša) on Venäjällä Leningradin alueella virtaava 242 kilometriä pitkä Syvärin sivujoki, joka muodostaa pääosan sen 269 kilometriä pitkästä pääuomasta.[1][2][b]

Paksujoki
Паша, Paša
Paksujokea syksyllä
Paksujokea syksyllä
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Olhava, Tihvinä
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Paksujoen valuma-alue
Pinta-ala 6 650 km² [1]
Pääuoman pituus 269 km [a]
Pääuoman osuudet Paksujoki ←Uljanitsa
Yhtyy Syväri
Joen uoman kohteita
Alkulähde Paksujärvi
  60.0201°N, 34.5139°E
Laskupaikka Sviritsa
  60.4778°N, 32.9186°E
Sivu-uomat Rybežka, Kondega, Šižnja, Kapšajoki, Javosma
Taajamat Sviritsa, Paša, Gorka, Šugozero, Pašozero
Mittaustietoja
Pituus 242 km [1]
Keskileveys 10 – 260 m [2]
Lähdekorkeus 115,9 m
Laskukorkeus 4,8 m [3]
Korkeusero 111 m
Kaltevuus 0,46 m/km
Keskivirtaama 70 m³/s [2]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Joen kulkuMuokkaa

Paksujoki virtaa Leningradin alueen itäosassa Tihvinän ja Olhavan piirien lävitse ensin luoteeseen ja sitten lounaaseen. Se saa alkunsa saa alkunsa Paksujärvestä (Пашозеро, Pašozero), jonka rannoilla sijaitsevat kylät Pašozero ja Birjutšovo (Бирючово). Joki virtaa ensin etelään, jolloin siihen yhtyy koillisesta tuleva Puzoja (Пузоя), ja jonka jälkeen se saapuu viljeltyyn laaksoon, jossa sijaitsee esimerkiksi Andronnikovon (Андронниково) kylä. Kylien peltoalueella Paksujokeen yhtyvät idästä tuleva Bolšaja Pjalitsa (Большая Пяльица) ja sen sivujoet, sekä pohjoisesta tuleva Tšorjana (Чёрная).[2][c]

Paksujoki jatkaa laaksoa myöten kohti länttä ohittaen Šugozeron kylän läheltä. Joki on alkanut meanderoida voimakkaasti. Mutkia on oikaistu ihmisen toimesta, mutta joesta on myös irtautunut sivulle jääneitä juoluoita. Šugozeron lähellä sijaitsee kaksi järveä. Suurempi on nimeltään Šugozero ja pienempi Sredneje (Среднее). Paksujokeen yhtyy täällä kaakosta tulevat Verhnjaja Paluitsa (Верхняя Палуйца) ja Nižnjaja Paluitsa (Нижняя Палуйца), sekä pohjoisesta tuleva Pit (Пить) ja Šugozerosta alkava alkava Šuiga (Шуйга).[2][c]

Paksujoki saa seuraavalla osuudella paljon lisävettä ja sen vuoksi joki levenee selvästi. Ensin siihen yhtyy idästä toiseksi suurin sivujoki Javosma (Явосьма) ja 20 kilometriä myöhemmin koillisesta tuleva suurin sivujoki Kapšajoki. Noin 60 kilometriä Andronnikovosta se saapuu Gorkaan. Joki tekee täällä Tihvinän piirin Novoje Selon kylän lähellä käännöksen kohti pohjoista ja myöhemmin se tekee Olhavan piirin Borin kylän lähellä kaarteen kohti luodetta. Jokivarressa sijaitsevat kylät Koskovo ja alempana Paša. Paksujoki yhtyy Syväriin Sviritsan taajaman lähellä noin 8 kilometriä ennen Syvärin suistoaluetta.[1][2][c]

VesiliikenneMuokkaa

Syvärillä purjehtii vilkas Venäjän sisäinen laivaliikenne. Myös Paksujoki on purjehduskelpoinen alajuoksun 25 ensimmäistä kilometriä. Laatokan ohittava Laatokan kanava alkaa Paksujoen suistosta.[1][2]

HydrologiaMuokkaa

Valuma-alueen pinta-ala on 6 650 neliökilometriä ja joen keskivirtaama alajuoksulla on noin 70 kuutiometriä sekunnissa (tai 69,2 m³/s [6]). Joen virtaama vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan ja suurimman virtaaman aiheuttavat kevättulvat, joiden virtaama voi yltää 1 200 kuutiometriin sekunnissa [b]. Joen keskisyvyys on noin kaksi metriä ja sen vesi on kirkasta, joten joen pohja näkyy koko joen matkalta. Joen pohja on enimmäkseen hiekkapohjaista tai kivikkoista. Kivikkoisilla osuuksilla esiintyy myös kalkkikivilaattoja. Joen rannat ovat yleensä jyrkkäreunaisia. Se jäätyy yleensä marraskuussa ja jäidenlähtö tapahtuu huhtikuun loppupuoliskolla.[2]

LuontoarvojaMuokkaa

Joki virtaa havu- ja sekametsävyöhykkeellä. Metsätaipaleet katkaisevat pienialaiset peltoalat ja yksittäiset pienet kylät. Metsien yleisiä puulajeja ovat kuusi, mänty, koivu, pihlaja, haapa, leppä ja paju. Joen kalasto on rikas ja joessa viihtyvät ainakin kuha, lahna, hauki, monni, toutain ja lohi. Kalastuksen lisäksi joella harrastetaan laskemista kumiveneen.[2][c]

HistoriaaMuokkaa

Joen nimi juontuu ilmeisesti itämerensuomalaisesta sanasta ”paksu”.[6] Paksujoen ja sen sivujokien varrelta on löydetty runsaasti 800–1200-lukujen vaiheilla rakennettuja hautakumpuja. Hautakumpuja on tutkittu 140 eri hautapaikalta yhteensä noin 600. Löytöjen perusteella ne arvellaan kuuluneen suomalais-skandinaviselle väestölle, jonka hautarituaalit alkoivat ensin polttohautauksilla ja muuttuneen myöhemmin ruumaishautaukseksi. Asukkaista olisi myöhemmin muodostunut vepsäläisiä ja inkeriläisiä. Hautakumpujen levinneisyys kattaa Syvärin, Ojatin, Paksujoen ja Säsjoen. Paksujoen sivujoen Kapšan yläjuoksulla on vepsäläisten vanha asuinalue, joka kuuluu Vepsän metsä -luonnonpuistoon.[7][b]

Paksujoen valuma-alueMuokkaa

YleistäMuokkaa

Paksujoen valuma-alueen pinta-ala on 6 650 neliökilometriä. Valuma-alue saa alkunsa matalalta Vepsän ylängöltä, joka on Tihvinän selänteen koillinen jatke. Paksujoen valuma-alue kuuluu laajempaan Nevan vesistöalueeseen, jonka laskujoki Neva laskee Itämeren Suomenlahteen. Vesistöalueen pääuomaan kuuluu Nevan yläpuolella Laatokka, Syväri ja Ääninen. Paksujoki virtaa Syvärin eteläpuolella, jossa valuma-alue sijaitsee Nevan vesistöalueen vedenjakajalla. Paksujoen valuma-alueen kaakkois- ja itäpuolella kohoavan Vepän ylängön takana on laaja Volgan vesistö. Samalta ylängöltä saa alkunsa Ojatti, jonka valuma-alue sijaitsee Pakujoen pohjoispuolella. Valuma-alueen eteläpuolella se kohtaa Säsjoen latvahaarat, mutta lännestä niiden väliin tunkeutuu pienemmän joen Voronežkan valuma-alue.[c]

PääuomaMuokkaa

Paksujoki saa alkunsa Paksujärvestä, jonka valuma-alueen pinta-ala on 413 neliökilometriä. Järveen laskee kolme suurta uomaa, joista Uljanitsa (Ульяница) on valuma-alueeltaan 140 neliökilometriä. Uljanitsan pituus on 24 kilometriä. Pääuoman pituudeksi voidaan tämän perusteella laskea 269 kilometriä, kun Paksujärven järvenselkää on kolme kilometriä.[1][8][9][c]

Sivu-uomatMuokkaa

Paksujoen sivu-uomat on koottu alla olevaan taulukkoon. Samassa taulukossa on lähdejärven Paksujärven laskujoet, joista Uljanitsa muodostaa lyhyen osuuden Paksujoen valuma-alueen pääuomasta. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alapuolella ja tiedot on eritelty kunkin sivujoen osalta oikeassa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
suom.
Nimi
ven.
 
Uoman
kohta
 
Etäisyys
Syväriltä
(km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-alue
(km²)
 
Lähteet
 
 
yhtyy Syväriin sen alajuoksulla
Vikšenga Vikšenga (Викшеньга) Olhavan piiri 2 15 2,2,3,2,2,–,–
Kumbito Kumbito (Кумбито) Olhavan piiri 10 10 2,2,3,2,2,–,–
Rybežka Rybežka (Рыбежка) Olhavan piiri 28 50 322 2,2,3,2,2,–,2
Sjazega Sjazega (Сязнега) Olhavan piiri 46 38 236 2,2,3,2,2,–,2
Vihmjaz Vihmjaz (Вихмязь) Olhavan piiri 47 16 2,2,3,2,2,–,–
Kondega Kondega (Кондега) Olhavan piiri 54 44 328 6,2,3,2,2,–,2
Odubja Odubja (Одубля) Olhavan piiri 56 15 2,2,3,2,2,–,–
Šižnja Šižnja (Шижня) Olhavan piiri 60 53 546 2,2,3,2,2,–,2
Suksa Suksa (Сукса) Tihvinän piiri 81 16 153 2,2,3,2,2,–,2
Malaja Pinega Malaja Pinega (Малая Пинега) Tihvinän piiri 110 15 93 2,2,3,2,2,–,2
Sapa Sapa (Сапа) Tihvinän piiri 125 33 186 2,2,3,2,2,–,2
Pinega Pinega (Пинега) Tihvinän piiri 131 23 76 2,2,3,2,2,–,2
Kapšajoki Kapša (Капша) Tihvinän piiri 148 115 1 700 5,2,3,2,2,–,2
Javosma Javosma (Явосьма) Tihvinän piiri 172 53 837 2,2,3,2,2,–,2
Pit Pit (Пить) Tihvinän piiri 183 19 112 2,2,3,2,2,–,2
Šuiga Šuiga (Шуйга) Tihvinän piiri 185 3 2,2,3,2,2,–,–
Nižnjaja Paluitsa Nižnjaja Paluitsa (Нижняя Палуйца) Tihvinän piiri 199 19 67 2,2,3,2,2,–,2
Verhnjaja Paluitsa Verhnjaja Paluitsa (Верхняя Палуйца) Tihvinän piiri 201 18 2,2,3,2,2,–,–
Tšorjana Tšorjana (Чёрная) Tihvinän piiri 215 31 117 2,2,3,2,2,–,2
Bolšaja Pjalitsa Bolšaja Pjalitsa (Большая Пяльица) Tihvinän piiri 224 32 181 2,2,3,2,2,–,2
Puzoja Puzoja (Пузоя) Tihvinän piiri 237 20 43 2,2,3,2,2,–,2
Paksujärveltä on Puzojaan matkaa 5 kilometriä
Tšoga Tšoga (Чога) Paksujärvi 245 14 2,2,3,2,2,–,–
Urja Urja (Урья) Paksujärvi 245 18 76 2,2,3,2,2,–,2
Uljanitsa laskee Paksujärveen
Uljanitsa Uljanitsa (Ульяница) Tihvinän piiri 245 24 140 2,2,3,2,2,–,2

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([1]), 3 = katsottu Internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu Vepsän kielioppikirjasta [5], 6 = katsottu Venäjän federaation paikannimestä [4]

JärviäMuokkaa

Vepsän ylängöllä on kapea järvivyöhyke, mutta alajuoksu on lähes järvetöntä seutua. Pääuoman varren lähellä sijaitsevat esimerkiksi Pybežskojen (Рыбежское) suojärvi, edellä mainitut Šugozero ja Sredneje sekä lähdejärvi Paksujärvi. Muut järvet ovat pikkujärviä.[c]

LähteetMuokkaa

HuomioitaMuokkaa

  1. Pääoman pituus on laskettu jokien lähteissä mainituista uoman pituuksista ja järvenselkien matkat on mitattu Integrnetin Google-maps- karttapalvelusta. Pääuoman valinta ja sen laskeminen on esitetty kohdassa Pääuoma.
  2. a b c Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Паша (приток Свири).
  3. a b c d e f g Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustoilta kuten esimerkiksi Yandex, GeoMixer, Google Maps tai ACME.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Paksujoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.6.2022. (venäjäksi)
  2. a b c d e f g h i Паша (Paša) Все реки. 2022. Viitattu 8.6.2022. (venäjäksi)
  3. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 8.6.2022.
  4. a b Venäjän federaation paikannimiä, s. 178. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  5. a b Grünthal, Riho: Vepsän kielioppi, s. 12. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-87-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.6.2022).
  6. a b Egorov, S.B.: Паша, р. (Eteläisen Laatokan kumpuhaudat), Leningradin alueen historia, Viitattu 8.6.2022
  7. Plotkin, K.M.: Курганы южного Приладожья (Eteläisen Laatokan kumpuhaudat), Leningradin alueen historia, Viitattu 8.6.2022
  8. Paksujärvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 8.6.2022. (venäjäksi)
  9. Uljanitsa (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 8.6.2022. (venäjäksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa