Paholainen pukeutuu Pradaan
Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil Wears Prada) on Lauren Weisbergerin romaaniin perustuva yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 2006, jonka on ohjannut David Frankel. Elokuvan pääosissa ovat Anne Hathaway, Meryl Streep, Emily Blunt ja Stanley Tucci. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat kansainväliseen muotimaailmaan ja Vogue-lehteä muistuttavan kuvitteellisen Runway-lehden toimitukseen New Yorkissa.
| Paholainen pukeutuu Pradaan | |
|---|---|
| The Devil Wears Prada | |
 |
|
| Ohjaaja | David Frenkel |
| Käsikirjoittaja | Aline Brosh McKenna |
| Perustuu | Lauren Weisbergerin romaaniin |
| Tuottaja |
Wendy Finerman Karen Rosenfelt |
| Säveltäjä | Theodore Shapiro |
| Kuvaaja | Florian Ballhaus |
| Leikkaaja | Mark Livolsi |
| Pukusuunnittelija | Patricia Field |
| Pääosat |
Anne Hathaway Meryl Streep Emily Blunt Stanley Tucci Simon Baker Adrian Grenier |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
20th Century Fox Fox 2000 Pictures Peninsula Films |
| Levittäjä |
InterCom Netflix |
| Ensi-ilta |
30. kesäkuuta 2006 6. lokakuuta 2006 |
| Kesto | 109 min |
| Alkuperäiskieli | englanti, ranska |
| Budjetti | 35 000 000 dollaria[1] |
| Tuotto | 326 551 094 dollaria[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Meryl Streep esittää lehden päätoimittajaa Miranda Priestlyä, jonka hahmo on saanut vaikutteita Voguen kovapintaisena tunnetulta päätoimittajalta Anna Wintourilta. Streep voitti roolistaan parhaan naispääosan Golden Globen ja sai myös parhaan naispääosan Oscar -ehdokkuuden. Elokuva oli ehdolla myös parhaan musikaali- tai komediaelokuvan Golden Globen saajaksi.[2][3]
Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 30. kesäkuuta 2006.
Juoni muokkaa
Elokuva ja sen pohjana oleva avainromaani perustuu kirjailija Lauren Weisbergerin työjaksoon yhtenä Vogue-lehden päätoimittajan Anna Wintourin assistenteista.[4]
Chicagon Northwestern-yliopistosta juuri valmistunut nuori journalistinainen Andy (Hathaway) ei tiedä muotialasta mitään, mutta saa yllätyksekseen paikan yhtenä Runway-lehden toimituksen sihteereistä New Yorkin Manhattanilla. Siellä hän suhtautuu aluksi ulkopuolisen kyynisesti ympärillään liihottaviin muotialan narsisteihin, mutta saavuttaa nöyryytysten kautta vähitellen röyhkeänä tunnetun päätoimittaja Miranda Priestlyn (Streep) luottamuksen. Tämän hän saa aikaan muun muassa paikkaamalla Priestlyn henkilökohtaisen sihteerin Emilyn (Blunt) tekemiä virheitä ja laiminlyöntejä ja varoittamalla päätoimittajaa kuulemistaan huhuista tämän syrjäyttämisestä. Andyn mentorihahmoksi nousee lehden taiteellinen johtaja Nigel (Tucci), joka perehdyttää Andyä alan omituisuuksiin. Andyn ravintolakokkina työskentelevä poikaystävä ja muut ystävät ihmettelevät tämän vähittäistä innostumista pinnallisesta muotimaailmasta. Vähitellen Priestlyn kiero valtapeli näyttäytyy Andylle kaikessa karmeudessaan, ja hän päättää jättää Runwayn saavutettuaan juuri Priestlyn luottamuksen heidän yhteisellä matkallaan Pariisin muotiviikoille.[4]
Näyttelijät muokkaa
| Meryl Streep | … | Miranda Priestly |
| Anne Hathaway | … | Andrea ”Andy” Sachs |
| Emily Blunt | … | Emily Charlton |
| Stanley Tucci | … | Nigel |
| Simon Baker | … | Christian Thompson |
| Adrian Grenier | … | Nate |
| Tracie Thoms | … | Lily |
| Rich Sommer | … | Doug |
| Gisele Bündchen | … | Serena |
Tuotanto muokkaa
Meryl Streep kertoo yrittäneensä pysyä hankalan ihmisen roolissaan myös kuvaustaukojen aikana, mutta ei nauttinut siitä yhtään enempää kuin työryhmän muutkaan jäsenet. Hän on sanonut, että se sai olla viimeinen kerta kun hän kokeilee metodinäyttelemistä.[5]
Vastaanotto muokkaa
Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Juha Rosenqvist suorastaan suuttui elokuvan välinpitämättömästä ja ihannoivasta tavasta kuvata hänen mielestään monin tavoin sairasta muotimaailmaa. Hän antoi elokuvalle yhden tähden ja keskittyi arvostelussaan elokuvan aihepiirin soimaamiseen.[6] Saman sivuston Laura Helle oli vähän armeliaampi kaksine tähtineen, mutta hänkin moitti elokuvan Hollywoodille tyypillistä tapaa näennäisesti kritisoida mutta lopulta kuitenkin ihailla kulutuskulttuurin ilmentymiä. Samanlaista Helle muisti nähneensä elokuvissa Clueless (1995) ja Miss Kovis (2000). Iltalehden nimeämätön kriitikko rinnasti elokuvan Robert Altmanin muotimaailmasatiiriin Prêt-à-Porter (1994) ja Woody Allenin julkkissatiiriin Celebrity (1998), ja myös hän ihmetteli elokuvan ihailevaa asennetta pöyhkeään turhamaisuuteen[7]. Filmgoer-sivuston Lasse Lepola piti elokuvasta neljän tähden edestä ja kehui tämän naisteemaisen komedian viihdyttävän myös miehiä osuvan työelämäkuvauksensa ansiosta. Vahvojen naisroolien lisäksi hän nosti esiin Stanley Tuccin, joka kerrankin pääsee tekemään muistettavan sivuosan.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b The Devil Wears Prada boxofficemojo.com. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Devil Wears Prada, The goldenglobes.com. Viitattu 21.3.2024.
- ↑ Hakutulos 'The Devil Wears Prada' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 21.3.2024.
- ↑ a b Helle, Laura: Paholainen pukeutuu Pradaan Film-O-Holic.com. 6.10.2006. Viitattu 21.3.2024.
- ↑ Myllymäki, Iiro: Meryl Streepin kylmäävä käytös rakastetun leffan kuvauksissa vaati veronsa: "Se oli kamalaa" (Lähde: Entertainment Weekly) Voice. 15.06.2021. Viitattu 21.3.2024.
- ↑ Rosenqvist, Juha: Paholaisen elokuva film-o-holic.com. Viitattu 21.3.2024.
- ↑ Muoti syö sielua Iltalehti. 6.10.2006. Viitattu 21.3.2024.
- ↑ Lepola, Lasse: Paholainen pukeutuu Pradaan Filmgoer. 9.2.2009. Viitattu 21.3.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
- Paholainen pukeutuu Pradaan Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Kirja versus leffa, Paholainen puketuu Pradaan -teoksista keskustelevat Nuoren voiman päätoimittaja Taija Roiha ja elokuvakriitikko Jesse Raatikainen. Toimittajana Jarmo Laitaneva. Audio 57 min, Yle Areena 2021.