Paahdelantiainen
Paahdelantiainen (Aphodius serotinus, syn. Nobius serotinus) on pienehkö eläinten lannalla elävä kovakuoriaislaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN)[1].
| Paahdelantiainen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Scarabaeiformia |
| Yläheimo: | Turilasmaiset Scarabaeoidea |
| Heimo: | Lehtisarviset Scarabaeidae |
| Alaheimo: | Aphodiinae |
| Tribus: | Aphodiini |
| Suku: | Lantiaiset Aphodius |
| Laji: | serotinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aphodius serotinus |
|
| Synonyymit | |
|
Nobius serotinus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Paahdelantiainen muistuttaa suuresti syyslantiaista (Aphodius prodromus) sekä kangaslantiaista (Aphodius fasciatus) ja lajien erottaminen vaatii yksityiskohtaista tarkastelua.
Paahdelantiainen on melko litteä, pituudeltaan 3,5–5,0 mm kovakuoriainen. Pää ja etuselkä ovat mustat, mutta pään etuosa ja sivut sekä etuselän etukulmat saattavat olla oranssinsävyiset. Etuselässä on melko epäsäännöllisesti selkeitä kuoppapisteitä ja sen takareunus on selvästi listamainen. Peitinsiipien tyvellä on kolmiomainen kilveke. Peitinsiivet ovat kellanruskeat, tummavarjosteiset, kokonaan karvattomat ja niissä on kahdeksan pitkittäisuurretta, joista uloin on muita lyhyempi. Peitinsiipien kärjet ovat muuta siipeä vaaleammat.[2]
Levinneisyys muokkaa
Laji on levinneisyydeltään itäinen, sillä läntisimmät havainnot ovat Suomi-Saksa-Italia-linjalta ja levinneisyys painottuu Kaakkois-Euroopan aroille. Idässä levinneisyysalue ulottuu Siperiaan ja Pohjois-Kiinaan. Pohjoismaissa paahdelantiaista tavataan vain Suomessa. Suomessa lajista tunnettiin pitkään vain pari vanhaa havaintoa, mutta nykyisin sillä tiedetään olevan vakiintunut, useille laitumille ulottuva esiintymä Someron alueella. Someron esiintymä on ainoa paikka Suomessa, jossa kuoriaisen tiedetään elävän.[2]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Paahdelantiainen on elinpaikkansa suhteen vaativa ja kelpuuttaa vain paikallisilmastoltaan kuumimmat elinympäristöt. Suomessa kaikki tunnetut esiintymät ovatkin etelään avautuvilla rinteillä olevilla laitumilla. Laji suosii lehmien jätöksiä, mutta muualla sitä on tavattu myös kaniinien papanoilta. Ravinnokseen aikuiset kuoriaiset käyttävät lannan nestemäisempiä osia, kun toukat nauttivat sulamattomista kasvinosista. Suomessa kuoriaisia tavataan elo-syyskuussa, etelämpänä myös keväisin.[2]
Suomessa laji on erittäin uhanalainen.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Esko Hyvärinen, Ilpo Mannerkoski, Tom Clayhills, Eero Helve, Seppo Karjalainen, Erkki Laurinharju, Petri Martikainen, Jaakko Mattila, Jyrki Muona, Mikko Pentinsaari, Pertti Rassi, Ilpo Rutanen, Juha Salokannel, Juha Siitonen & Hans Silfverberg 2010. Kovakuoriaiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s.545–582 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Roslin T. & Heliövaara K.: Suomen lantakuoriaiset – Opas santiaisista lantiaisiin.. Helsinki: Yliopistopaino Kustannus, 2007. ISBN 978-951-570-720-8. s. 96–97, 134–135 sekä 195–202