Avaa päävalikko

Päivö Tarjanne

suomalainen diplomaatti

Päivö Kaukomieli Tarjanne (vuoteen 1906 Törnqvist; 4. toukokuuta 1903 Hämeenlinna16. joulukuuta 1989 Helsinki)[1] oli suomalainen diplomaatti.

Tarjanne valmistui Helsingin yliopistosta lainopin kandidaatiksi vuonna 1928 ja pääsi heti virkamiesharjoittelijaksi ulkoasiainministeriöön.[1] Hän toimi lähettiläänä Oslossa vuosina 1945–1950 ja samalla Reykjavíkissa 1947–1950 ja kansliapäällikkönä ulkoministeriössä 1950–1953.[2] Vuosina 1953-1956 Tarjanne toimi lähettiläänä Kööpenhaminassa , ja seuraavana vuonna hänen asemansa muuttui suurlähettilääksi, kun Suomen keskeisiä lähetystöjä korotettiin suurlähetystöiksi. Vuosina 1956–1961 Tarjanne oli suurlähettiläänä Tukholmassa, mutta palasi sieltä takaisin Kööpenhaminaan vuosiksi 1961–1970. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1970.[1]

Tarjanteen vanhemmat olivat kouluneuvos Jukka Tarjanne ja Hellin Lovisa Makkonen. Hän oli vuodesta 1932 naimisissa Heikki Ritavuoren tyttären Anna-Kertun (”Annu”) kanssa ja pariskunnalla oli kolme poikaa.[1] Heistä Pekka Tarjanne (1937–2010) tuli tunnetuksi niin poliitikkona kuin tieteilijänäkin,[3] Heikki Tarjanteesta (s. 1934) tuli puolestaan lääkäri.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Seppinen, Jukka: Tarjanne, Päivö Kaukomieli (1903 - 1989) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 18.6.2017.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, osa 7. Otava, 1966.
  3. Elovainio, Mauri K.: Tarjanne, Pekka (1937 - 2010) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007 (päivitetty 24.3.2010). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 18.6.2017.
  4. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 653. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.