Ove Andersen

Ove Andersen (22. elokuuta 1899 Kymi[1] Kymi13. tammikuuta 1967 Lahti) oli suomalainen estejuoksija ja olympiamitalisti.

Mitalit
Ove Andersen vuoden 1928 olympiakisoissa.
Ove Andersen vuoden 1928 olympiakisoissa.
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Amsterdam 1928 3 000 m esteet

HenkilöhistoriaMuokkaa

Andersenin vanhemmat olivat norjalaistaustaiset sahanomistaja, johtaja Martin Andersen ja Fanny Mury ja puoliso Kerttu Elina Kärkkäinen. Hän tuli ylioppilaaksi Loviisan yhteiskoulusta 1920 ja valmistui metsänhoitajaksi 1925. Valmistuttuaan hän aloitti työuransa Lahdessa Niemen sahan palaveluksessa.

Samana vuonna 1925 Andersen teki läpimurron 5 000 metrillä voittaen kansainvälisiä kilpailuja mm. Unkarissa ja Saksassa. Hän oli urheilu-uransa alussa perustamassa kotikaupunkiinsa Lahteen uutta seuraa Lahden Urheilijat, jonka jäsen hän oli Suomessa urheilu-uransa aikana. Andersen siirtyi seuraavana vuonna 1926 Yhdysvaltoihin New Yorkiin ja kilpaili suomalaistaustaisessa Finnish-American Athletic Club (FAAC) -seurassa. Hän sijoittui kolmanneksi Yhdysvaltain mestaruuskisojen 6 mailin juoksussa. Seuraavana talvena 1927 hän osallistui menestyksellisesti Yhdysvaltain sisäratakisoihin. Keväällä 1927 hän palasi Suomeen yhdessä Ville Ritolan kanssa valmistautuakseen Amsterdamin olympialaisten suomalaiskarsintoihin.[2] Karsinnoista selvittyään Andersen osallistui olympialaisten 3000 metrin estejuoksuun saavuttaen pronssimitalin maanmiestensä Toivo Loukolan ja Paavo Nurmen jäljessä. Sen jälkeen hän palasi uudelleen Yhdysvaltoihin kilpaillen vielä aktiivisti seuraavana kesäkautena eri puolilla Yhdysvaltoja. Sen jälkeen Andersenin oma urheilu-ura hiipui, ja hän siirtyi Suomeen kesällä 1931.[3] Andersen toimi kesällä 1932 Suomen olympiajoukkueen hierojana Los Angelesin kisoissa. Andersen kuului seitsenhenkiseen suomalaisyleisurheilijoiden ryhmään, joka olympialaisten jälkeen kilpaili vielä Japanissa. Hänen roolinsa kielitaitoisena oli toimia myös suomalaisryhmän puheiden pitäjänä.[4]

Andersen siirtyi 1930-luvun alkupuolella Suomesta Eurooppaan hieman kilpaillen, mutta siirtyen enemmän valmennustehtäviin. ensin Sveitsiin ja sen jälkeen Italiaan. Hän toimi Napolissa yliopiston yleisurheiluvalmentajana 1933-1937. Sen jälkeen hän palasi Niemen Sahan palvelukseen vuosiksi 1937-1943.[5] Talvisodassa aliupseerikoulutuksen saanut Andersen toimi toimistoupseerina ja jatkosodassa kuljetuspäällikkönä.[6]

UrheilusaavutuksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Ove Andersen Tilastopajan tietokannassa (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu)
  • Reino Rinne sekä Pekka Tiilikainen:Suomen Urheilun tähtihetkiä, 1969
  • Markku Siukonen: Urheilukunniamme puolustajat 1906-2000 - Suuri Olympiateos 12, 2001.

ViitteetMuokkaa

  1. Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 3. Urheilutietäjän joulu, 2002, s. 35.
  2. Urheilumme merkkimiehiä kotiutunut Amerikasta. Helsingin Sanomat, 23.12.1927, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 5.4.2020.
  3. Ove Andersen ja Eino Hakoniemi Suomessa jälleen. Helsingin Sanomat, 9.7.1931, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 5.4.2020.
  4. Matti ja muut "maapallonkiertäjät" tulivat eilen kotiin. Helsingin Sanomat, 2.11.1932, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 15.6.2020.
  5. 40 vuotta (=Ove Andersenin syntymäpäivä). Helsingin Sanomat, 22.8.1939, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 5.4.2020.
  6. ”Andersen, Ove”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931-1945, s. 32. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.