Avaa päävalikko

Sisällysluettelo

Ostrakismos eli ostrakismi (m.kreik. ὀστρακισμός, sanasta ὄστρακον, ostrakon, 'ruukunsirpale') oli antiikin Ateenassa äänestys, jonka perusteella saatettiin tuomita kuka tahansa kansanvallan uhkaajaksi katsottu kymmeneksi vuodeksi maanpakoon eli karkotetuksi Ateenasta. Äänestys sai nimensä siitä, että se suoritettiin saviastian palasilla. Karkotus ei ostrakismin tapauksessa ollut rangaistus mistään tehdystä rikoksesta, vaan sillä pyrittiin estämään valtiorikokset ennalta. Karkotuspäätöksen tekemiseen tarvittiin vähintään 6 000 ääntä. Käytännössä äänestysperusteet saattoivat olla mielivaltaisia.[1][2]

Ostrakismoksen otti käyttöön ateenalainen Kleisthenes osana tekemäänsä valtiomuodon uudistusta vuonna 508/507 eaa. Sen perusteella karkotettiin useita merkittäviä valtiomiehiä, kuten Aristeides, Themistokles ja Kimon. Ensimmäinen karkotus lain perusteella tapahtui vuonna 487 ja viimeinen vuonna 416 eaa., jonka jälkeen laki muuttui käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Samankaltainen menettely tunnetaan Ateenan lisäksi myös eräistä muista kaupungeista.[1][2]

TaustaMuokkaa

Ostrakismos otettiin käyttöön, jotta kukaan ei enää voisi Ateenaa 500-luvulla eaa. yksin­valtaisesti hallinneen Peisistratoksen tavoin kaapata valtaa itselleen. Se ei siis ollut rangaistus mistään, mitä karkotettava oli jo tehnyt, vaan sillä pyrittiin estämään epäillyt vallan­kaappaus­hankkeet jo ennakolta. Siksi valtiolle vaarallisiksi epäillyt henkilöt päätettiin karkottaa määräajaksi. Mitään todisteita tällaisesta hankkeesta ei tarvittu, pelkkä äänestys­päätös riitti.[3] Ensimmäisenä ostrakisoitiin vuonna 487 eaa. Peisistratoksen sukuun kuulunut Hipparkhos, sillä entisen tyranni Hippiaan epäiltiin juonineen persialaisten kanssa Marathonin taistelun aikaan vuonna 490 eaa.[4]

Suorien salaliittoepäilyjen lisäksi ostrakisointi voitiin suorittaa pelkästään siksi, että joku oli noussut ihmisten mielestä liian vaikutusvaltaiseksi ja hallitsemaan poliittista elämää, mikä oli ristiriidassa Ateenan demokratiaan olennaisesti kuuluneiden egalitarististen periaatteiden kanssa.[5] Toisaalta kaikkia merkittäviksi nousseita miehiä ei ostrakisoitu. Esimerkiksi Perikles sai toimilleen kansan enemmistön tuen, eivätkä hänen vastustajansa onnistuneet saamaan tarpeeksi kannatusta karkotukselle, vaikka ostrakisointia tiedetään yritetyn ainakin kerran.[6][7]

MenettelyMuokkaa

Ostrakismiäänestys voitiin suorittaa korkeintaan kerran vuodessa, vuoden kuudennen prytaneian aikaan eli attikalaisen kalenterin vuoden puolessa välissä, talvella Poseideon- tai Anthesterion-kuussa. Ensin ekklesiassa eli kansankokouksessa, tarkemmin kyseisen prytaneian pääkokouksessa, äänestettiin siitä, halutaanko ostrakismiäänestys järjestää. Äänestys järjestettiin, mikäli enemmistö kannatti sitä.[3][4][8]

 
Äänestyskappaleita. Ylinnä nimi Perikles, keskellä Kimon, alinna Aristeides.

Varsinainen ostrakismiäänestys pidettiin tämän jälkeen Agoralla, ja erosi näin tavallisista kansankokouksista, jotka järjestettiin Pnyksillä. Äänestyksen ajaksi Agora ympäröitiin lauta-aidalla, johon jätetyistä kymmenestä aukosta kansalaiset saapuivat paikalle fyleittäin. Kokousta valvoivat Ateenan yhdeksän arkonttia sekä viidensadan neuvosto.[3]

Äänestyslippuina käytettiin ostrakoneja eli savisia ruukunsirpaleita, joihin kirjoitettiin karkotettavaksi halutun henkilön nimi.[3][9] Tällaisia saviliuskoja on löydetty runsaasti amerikkalaisten Agoralla suorittamissa kaivauksissa. Periaatteessa äänestys oli salainen, mutta kun osa ääni­oikeutetuista kansalaisistakin oli kirjoitus­taidottomia, heidän oli pyydettävä jotakuta toista kirjoittamaan liuskaan haluttu nimi.[3] Tämän vuoksi monet ostrakon-tekstit ovat selvästi samaa käsialaa. Toisaalta valmiiksi kirjoitettuja ostrakoneja on ehdotettu jopa myydyn äänestäjille.[10]

Ääntenlaskijoina toimivat arkontit. Ensin he laskivat jätettyjen saviliuskojen kokonaismäärän. Jos niitä kaikkiaan oli vähemmän kuin 6 000, ääntenlaskenta lopetettiin eikä ketään karkotettu. Jos niitä puolestaan oli vaaditut 6 000, liuskat lajiteltiin niissä esiintyvän nimen mukaan ja jokaiselle annetut karkotusäänet laskettiin erikseen. Karkotettavaksi määrättiin eniten karkotusääniä saanut.[3][4]

Jos joku määrättiin karkotettavaksi, hänellä oli kymmenen päivää aikaa poistua Ateenasta. Toisin kuin rikoksesta tuomitun maanpaon tapauksessa, ostrakisoidun omaisuutta ei takavarikoitu vaan hän sai käyttää sitä vapaasti karkotuksensakin aikana. Hän ei saanut tulla Argolista tai Euboiaa lähemmäksi Ateenaa, mutta muita rajoituksia hänen asuinpaikalleen tai liikkumiselleen ei asetettu.[3]

Karkotus kesti tavallisesti kymmenen vuotta, myöhemmin viisi vuotta. Joskus karkotettu saatettiin kuitenkin kansankokouksen päätöksellä kutsua takaisin jo aikaisemmin. Näin tehtiin esimerkiksi vuonna 480 eaa., Salamiin taistelun edellä, Persian kuningas Kserkseen uhatessa Ateenaa, jolloin ateenalaiset havaitsivat olevansa suuressa vaarassa. Tällöin he julistivat yleisen armahduksen muodostaakseen ”pyhän liiton”, ja sitä ennen karkotettujen Megakleen, Alkibiades vanhemman, Ksanthippoksen ja Aristeideen sallittiin palata Ateenaan. Myös kumoamispäätökseen vaadittiin 6 000 ääntä.[2][3]

Viimeisen kerran ostrakismos oli käytössä peloponnesolais­sodan aikana, jolloin demagogi Hyperbolos päätettiin karkottaa.[3][9] Menettely jäi pois käytöstä vuonna 416 eaa. Tuolloin paljastui Nikiaan ja Alkibiadeen salaliitto, jossa he pyrkivät manipuloimaan menettelyä niin, että välttäisivät itse karkotuksen. Salaliiton paljastumisen jälkeen ostrakismi sai huonon maineen.[4]

Tunnetut ostrakisoidutMuokkaa

Vastaavia menettelyjä muuallaMuokkaa

Ateenan ostrakismosta vastaava menettely oli käytössä myös ainakin Argoksessa, Megarassa, Miletoksessa ja Syrakusassa. Syrakusassa siitä käytettiin nimeä petalismi (petalismos), koska karkotettavaksi vaadittujen nimet kirjoitettiin oliivipuun lehdille. Näistä on kuitenkin säilynyt vain vähän tietoa. Lisäksi ostrakoneiksi tunnistettuja ruukun­sirpaleita on löydetty Taurien Khersonesoksesta, mikä on saanut historioitsijat päättelemään, että sielläkin olisi ollut käytössä vastaava menettely, vaikka sitä ei mainitakaan säilyneissä antiikin aikaisissa kirjallisissa lähteissä.[11]

LähteetMuokkaa

  1. a b Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 1021. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. a b c Peck, Harry Thurston: Ostracismus Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 21.1.2019.
  3. a b c d e f g h i Flacelière, Robert: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa, s. 214–216. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00183-X.
  4. a b c d Martin, Thomas R.: Ostracism An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 21.1.2019.
  5. Martin, Thomas R.: The Ostracism of Aristides An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 21.1.2019.
  6. Martin, Thomas R.: Ostracism and personal prominence An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 21.1.2019.
  7. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.127; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 1–.
  8. Aristoteles: Ateenan valtiomuoto 43.5.
  9. a b Fuchs, J. W.: Mitä Missä Milloin – Antiikin sanakirja, s. 202. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Otava, 1972.
  10. Hall, Heinrich: Another thing: Politics in action – Athenian ostraka Peter Sommer Travels. Viitattu 21.1.2019.
  11. Surikov, Egor E.: Остракизм в Афинах. Языки Славянских Культур, 2006. ISBN ISBN 5-9551-0136-5. venäjäksi

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Forsdyke, Sara: Exile, Ostracism, and Democracy: The Politics of Exclusion in Ancient Greece. Princeton University Press, 2005. ISBN 0-691-11975-9.