Avaa päävalikko
Oskar Engberg.

Oskar Leander Engberg (9. maaliskuuta 1875 Viipuri5. joulukuuta 1955 Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen työväenliikkeen aktiivi ja sosialidemokraatti, joka vallankumouksellisena pidetyn toimintansa johdosta oli 1800-luvun lopulla karkotettuna Siperiassa. Karkotuksensa aikana hän ystävystyi Vladimir Leninin ja tämän puolison Nadežda Krupskajan kanssa.

ElämäMuokkaa

Varhaiset vuodetMuokkaa

Viipurissa syntynyt Engberg kävi ruotsinkielistä koulua, kunnes perhe muutti Pietariin isän saatua työpaikan Putilovin tehtaalta. Koulunkäynnin lopetettuaan myös Oskar meni töihin samalle tehtaalle, jossa hän aluksi työskenteli valssaamossa. Hieman myöhemmin Engberg menetti työtapaturmassa yhden sormistaan, minkä jälkeen hänet siirrettiin sorvarin oppipojaksi. Työläisillä ei tuolloin ollut tapaturmavakuutuksia ja oppipojan palkka oli myös Engbergin entistä tehtävää huonompi. Kokemansa epäkohdat saivat hänet kiinnostumaan työväenaatteesta ja pian Engberg lähti mukaan vallankumouksellisten sosialidemokraattien toimintaan.[1] Myöhemmin hänet vangittiin pariksi kuukaudeksi kiellettyjen lentolehtisten levittämisesta ja lopulta syksyllä 1897 Engberg karkotettiin kolmeksi vuodeksi Siperiaan, kun häntä syytettiin myös laittomien lakkojen organisoinnista.[2][3]

Karkotus SiperiaanMuokkaa

Engberg määrättiin Krasnojarskin alueella sijaitsevaan Šušenskojen kylään, jonne oli karkotettuna myös Vladimir Lenin. Hän oli aikaisemmin kuullut Leninin puhuvan jo Pietarissa, mutta ei kuitenkaan tuntenut tätä ulkonäöltä.[3] Hieman myöhemmin kylään saapuivat karkotettuina myös Leninin puoliso Nadežda Krupskaja äiteineen sekä puolalainen vallankumouksellinen sosialidemokraatti Ivan Lukitš Prominski (1859–1923).[1] Heinäkuussa 1898 Lenin ja Krupskaja solmivat avioliiton, Engbergin hoitaessa avustajan - nykyistä bestmania vastaavaa - tehtävää. Hän valmisti myös kupariset vihkisormukset Krupskajan mukanaan tuomilla työvälineillä.[4]

Nadežda Krupskajan mukaan Engberg oli oppinut mies, vaikka hänen tietonsa sosialismista olivatkin vähäiset. Lenin opetti Engberille muun muassa Erfurtin ohjelman sisältöä, Krupskajan lukiessa hänelle saksankielisiä teoksia, kuten Karl Marxin kirjoittamia Pääomaa ja Kommunistista manifestia. Engberg oli oppinut hieman saksaa jo kouluaikoinaan monikulttuurisessa Viipurissa. Krupskajan kertoman mukaan Engberg ei kuitenkaan sisäistänyt niiden ajatuksia ja oppitunnit loppuivat jo muutamien päivien jälkeen. Vuonna 1953 Yleisradiolle antamassaan haastattelussa Engberg kertoi kuitenkin pysyneensä aina Leninin hänelle opettamassa sosialidemokratiassa, eikä milloinkaan omaksunut tämän myöhempää kommunismia.[3][5]

Ystävyys Leninin pariskunnan kanssa säilyi myös Engbergin vuonna 1900 päättyneen karkotuksen jälkeen. Suomessa piileskellyt Lenin vieraili hänen luonaan Helsingin Ullanlinnassa vuonna 1906 ja leskeksi jääneen Krupskajan Engberg tapasi vielä vuonna 1937 oltuaan kutsuvieraana Moskovan Lenin-museon avajaisissa.[3] Hänen valmistamansa vihkisormukset olivat neuvostoaikana museon kokoelmissa, josta ne 1993 siirtyivät valtion historiallisen museon haltuun.[6] Engbergin karkotusvuosien asuinmökki puolestaan kuuluu nykyään Šušenskojen kotiseutumuseolle.[7]

Paluu SuomeenMuokkaa

Engberg karkoitus päättyi vuonna 1900. Lenin pyysi häntä lähtemään puolueen agitaattoriksi Etelä-Venäjälle, mutta vanhemmat halusivat Engbergin palaavan Pietariin. Venäjän viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet hänen jäädä kaupunkiin, joten Engberg päätti muuttaa Suomeen. Hän työskenteli aluksi metallitehtaissa Viipurissa ja Pyhtäälä, kunnes muutti pääkaupunkiseudulle. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Engberg perusti Helsinkiin venäjänkielisen työväenyhdistyksen, jonka edustajaksi hänet valittiin myös SDP:n puolueneuvostoon.[3] Engberg toimi yhdityksen puheenjohtajana,[8] mutta viranomaiset kuitenkin lakkauttivat sen jo heinäkuussa 1907.[9]

Myöhemmin Engberg rakensi talon Nissbackan kartanon mailta ostamalleen tontille tuolloin Tuusulaan kuuluneeseen Nikinmäkeen ja työskenteli sorvarina VR:n Pasilan konepajalla vuodet 1925–1945. Engberg oli mukana perustamassa Jokivarren kansakoulua vuonna 1903 ja Korson työväenyhdistystä 1906. Hän toimi myös Tuusulan kunnanvaltuutettuna. Viimeisinä vuosinaan Engberg oli kiinnostunut teosofiasta.[3][10]

PerheMuokkaa

Oskari ja Anna Maria (1872–1933) Engbergin perheeseen syntyi kuusi lasta.[3] Heidän pojistaan Lauri Oskar Engberg kaatui jatkosodan aikana Karhumäessä joulukuussa 1941.[11]

LähteetMuokkaa

  1. a b Hamilton-Dann, Mary: Vladimir and Nadya: The Lenin Story, s. 33–34. New York: International Publishers, 1998. ISBN 978-071-78071-2-3. Teoksen verkkoversio.
  2. Pospelou, P. N. (toim.): Lenin: A Biography, s. 58. Moskova: Progress Publishers, 1965. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g Oskar Engberg Leninin opissa Siperiassa 29.1.2007. Yle Elävä arkisto. Viitattu 6.4.2016.
  4. Service, Robert: Lenin: A Biography, s. 120. Cambridge, Massachusetts: Belknap Press, 2000. ISBN 978-067-40082-8-1. Teoksen verkkoversio.
  5. Krupskaja, Nadežda: Reminiscences of Lenin Marxists Internet Archive. Viitattu 6.4.2016.
  6. Обручальные кольца Ленин и Крупская надели всего раз 21.4.2014. Komsomolskaja pravda. Viitattu 6.4.2016.
  7. Nadežda Vorošilova kertoo Oskari Engbergistä (video) 18.11.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.4.2016.
  8. Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen: Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 35. Porvoo – Helsinki: WSOY, 1961. Teoksen verkkoversio.
  9. Officiella notiser. Ryska arbetarföreningen i Helsingfors upplöses. Tammerfors Nyheter, 8.7.1907, nro 101, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 6.4.2016.
  10. Järvinen, Markku (toim.): Nikinmäen historiikki, s. 57. Vantaa: Nikinmäen Omakotiyhdistys NIKO ry, 2012. Teoksen verkkoversio.
  11. Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet Arkistolaitos. Viitattu 6.4.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa