Oscar Peterson
Oscar Emmanuel Peterson CC, CQ, O.Ont., (15. elokuuta 1925 Montréal – 23. joulukuuta 2007)[1] oli kanadalainen jazzpianisti ja säveltäjä.
| Oscar Emmanuel Peterson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. elokuuta 1925 |
| Kuollut | 23. joulukuuta 2007 (82 vuotta) |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1945 - 2007 |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Verve Records, Mercury Records, Pablo, Telarc International Corporation ja MPS Records |
| Aiheesta muualla | |
| oscarpeterson.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Peterson aloitti viiden ikäisenä uransa soittamalla ensin trumpettia ja pianoa. Sairastuttuaan tuberkuloosiin seitsemänvuotiaana hän siirtyi kuitenkin pianoon.[1] Peterson kasvoi 1930–1940-lukujen mustan musiikin maailmassa ja imi vaikutteita sellaisilta stride- ja swingpianisteilta kuin Teddy Wilson, Nat King Cole, James P. Johnson ja Art Tatum.
Vähitellen Peterson keräsi mainetta lahjakkaana muusikkona ja siirtyi vakituiseen työhön kanadalaiselle radioasemalle. Tässä vaiheessa hänen soittonsa oli lähellä blues-pohjaista boogie woogieta
Petersonin ensiesiintyminen legendaarisessa Carnegie Hallissa, New Yorkissa oli jo vuonna 1949,[1] jolloin hän siirtyi myös Yhdysvaltojen konserttilavoille. Uudessa kotimaassaan Petersonista tuli pian 1950-luvun alussa tunnetuin jazzpianisti, joka myös lauloi esikuvansa Colen tapaan. Teknisesti häntä pidettiin pian legendaarisen Art Tatumin vertaisena. Nyt Petersonin tyylissä yhdistyivät swing-pianistien rakkaus melodiseen improvisaatioon ja modernin jazzin harmoniset kokeilut. Erityisesti Petersonin trio, jonka hän muodosti basisti Ray Brownin ja kitaristi Herb Ellisin kanssa nautti suurta suosiota koko vuosikymmenen ajan.
Peterson levytti ja konsertoi poikkeuksellisen ahkerasti 1950–1970-luvuilla,[1] jolloin hänen kanssaan soittivat usein mm. Ben Webster, Niels-Henning Ørsted Pedersen, Louis Armstrong, Ella Fitzgerald, Stéphane Grappelli, Clark Terry, Joe Pass, Count Basie ja Stan Getz. Petersonin suosituin levy on Brownin ja rumpali Ed Thigpenin kanssa levytetty Night Train vuodelta 1962, joka koostui niin jazzstandardeista kuin hänen omista sävellyksistään.
Vuonna 1993 tapahtunut toispuolinen halvaus katkaisi Petersonin uran kahdeksi vuodeksi, mutta hän kuntoutui ja palasi lavoille. Vaikka Petersonin loistelias tekniikka heikkeni halvauksen myötä, hän säilyi suosittuna esiintyjänä. Petersonin lähestymistapa musiikkiin muuttui yksinkertaisemmaksi.[1] Hänen viimeisten yhtyeidensä jäseniä olivat Ulf Wakenius (kitara), David Young (basso) ja Alvin Queen (rummut).
Vuonna 1997 Peterson palkittiin Lifetime Achievement-Grammy -palkinnolla sekä kansainvälisellä Jazz Hall Of Fame -palkinnolla. Säveltäjänä hän jatkoi varsin kauan, ainakin vuonna 2000 julkaistuun levyyn Trail of Dreams - A Canadian Suite asti.
1970- ja 1980-luvuilla Peterson esiintyi useasti Helsingissä muun muassa basisti Niels-Henning Ørsted Pedersenin ja rumpali Martin Drew’n kanssa.[1] Pori Jazzissa Peterson soitti 1986 ja uudelleen 1991, mikä jäi hänen viimeiseksi esiintymisekseen Suomessa.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Tuomas Kaseva: Oscar Peterson Joulukuu 2007. HS Muistot, Helsingin Sanomat. Viitattu 21.7.2013.
- ↑ Festivaalivuosi 1991: Oscar Petersonilla pieni yleisö Pori Jazz. Viitattu 20.7.2013.
