Optatiivi

harvinainen tapaluokka

Optatiivi-nimitystä käytetään imperatiivin eli käskymuodon tapaisesta tapaluokasta, jolla ilmaistaan epäsuoraa tai kohteliasta käskyä. Optatiivia esiintyy suomen kielen lisäksi muun muassa fäärissä, muinaiskreikassa, georgiassa, sanskritissä, turkissa ja joissakin saamelaiskielissä.

Suomen kielessäMuokkaa

Suomen kielessä optatiiviksi on nimitetty lähinnä runokielessä esiintyviä -os, -ös -päätteisiä muotoja, esimerkiksi kävellös = kävele, ole hyvä!.

Joissakin kieliopeissa, varsinkin 1800-luvulla, optatiiviksi kutsutaan ko/kö-tunnuksisia muotoja, kuten olkoon, menöt ja sanottakoon, kun taas ka/kä-tunnuksisia muotoja kutsutaan imperatiiviksi. Isossa suomen kieliopissa ko/kö-muotoja kutsutaan jussiiviksi.[1]

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Aila Mielikäinen: Olkoot, hoitakoovat itse! Kolmannen persoonan imperatiivi Kielikello, 4/2008. Viitattu 22.7.2020.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.