Opel Vectra A

Opel Vectra A on Opel Vectran ensimmäisen sukupolven malli, jota valmistettiin vuosina 1988–1995. Se korvasi edeltäneen Opel Asconan. Autoa myytiin Australaasiassa Holden-merkkisenä ja Latinalaisessa Amerikassa Chevroletina. Isossa-Britanniassa mallin nimenä oli Vauxhall Cavalier.

Opel Vectra A
Opel Vectra front 20071109.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Brasilia
 Egypti
 Iso-Britannia
 Saksa
 Venezuela
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1988–1995
Muut nimet Chevrolet Vectra
Holden Vectra
Vauxhall Cavalier
Tuotantomäärä 2 000 000 kpl
Korimalli 4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
Luokka D-segmentti
Edeltäjä Opel Ascona B
Seuraaja Opel Vectra B
Teknisesti samankaltaisia Opel Calibra
Iskutilavuus 1,4–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa etuveto
neliveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti

Opel Vectra A (1988–1995)Muokkaa

Opel Vectra esiteltiin syksyllä 1988 sedan- ja hatchback-korimalleina. Mallista pyrittiin tekemään edeltäjäänsä Asconaa mukavampi ja taloudellisempi. Vectran ilmanvastuskerroin (0,29) oli yksi luokkansa pienimpiä. Ajo-ominaisuudet eivät kuitenkaan olleet parhaimmasta päästä ja laatumielikuvaa heikensi keskimääräistä suuremmat vikamäärät. Tunnetuin tyyppivika lienee jakohihna, joka kesti yleensä vain noin 30 000 ajokilometriä.[1] Ensimmäisen sukupolven Vectran alustalle perustui myös urheilumalli Opel Calibra.

Moottorivaihtoehdot Suomessa olivat aluksi 1,6S (82 hv), 2,0i (115 hv) ja 2,0i GT (130 hv). Keväällä 1989 valikoimaan lisättiin uudet yksipistesuihkutteiset katalysaattorimallit 1,6i (75 hv) ja 2,0i (115 hv).[1] Joillain markkinoilla saatavilla oli myös 1,4-litrainen (74 hv) moottori.[2]

Mallivalikoimaa täydennettiin vähitellen. Lähes alkuvaiheessa mallistoon tulivat Steyr-Puchin kanssa kehitetyt nelivetomallit sekä 1,7-litrainen (57 hv) dieselmoottori. Syksyllä 1989 esiteltiin Vectra 2000 16V, jossa oli Kadett GSi 16V -mallin 150-hevosvoimainen moottori.[1]

Syksyllä 1990 Suomen mallistoa täydensi 1,8i (90 hv), joka oli ollut muualla myynnissä jo aikaisemmin. Pienitehoisen 57-hevosvoimaisen dieselmoottorin rinnalle saatiin myös turboahdettu 1,7 TD (82 hv).[1]

Perusmalli GL:ssä oli vakiovarusteina muun muassa lämmitettävät etuistuimet, radio, ohjaustehostin ja valonpesimet. 2,0-litraisissa oli lisäksi keskuslukitus ja sävylasit. GLS-malliin kuului vakiovarustuksen lisäksi korinväriset puskurit, pääntuet ja lämpösuuttimet takana, kaksiosainen takaselkänoja, kierroslukumittari ja parannettu äänieristys. CD:ssä oli ABS-jarrut ja säilytystaskut etuistuinten selkänojissa.[1]

 
Facelift-mallin Opel Vectra A.

Alkuvuodesta 1989 esitellyssä GT-mallissa oli GLS-tasoa vastaava varustelu. Lisänä oli urheiluistuimet, mutta toisaalta takajalkatilan lämpösuuttimet puuttuivat. Rengaskoko oli 195/60R14, ja urheilullisilla välityksillä aikaansaatiin parempi suorituskyky. Puskureissa oli koristeena punainen raita. 2000 16V:ssa oli urheilullisemmin muotoiltu maski ja helmat, takaspoileri, 15 tuuman pyörät kevytmetallivantein, ABS-jarrut, ajotietokone, lämmitettävät sähköpeilit ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Vuonna 1991 keskuslukitus tuli vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin.[1]

Mallivuoden 1992 aikana tarjottiin Diamond-erikoismallia, johon kuului nahkaverhoiltu ohjauspyörä, kevytmetallivanteet ja korinväriset ulkopeilit.[1]

Vuoden 1992 lopussa Vectra koki kasvojenkohotuksen. Opelin logo sijaitsi nyt konepellin sijaan uudessa korinvärisessä maskissa. Puskurit olivat uudet, ja ne olivat korinväriset kaikissa malleissa. Sedan sai suuremmat takavalot ja niiden väliin mustan paneelin. Vastaavat uudistukset tulivat viistoperämalliin vasta mallivuodelle 1995. Turvallisuusvarusteisiin lisättiin sivutörmäyssuojat ja turvavöiden esikiristimet. Lisävarusteena sai myös kuljettajan turvatyynyn. Perusmoottoriksi tuli 1,8-litrainen, mutta 1,6 palasi kuitenkin mallistoon kesällä 1993. Valikoimaa laajensivat Turbo (204 hv) ja keväällä 1993 2,5-litrainen V6 (170 hv). Turbo-mallissa oli kuusiportainen vaihdelaatikko. Vanhat dieselit korvasi uusi 60-hevosvoimainen turbodiesel, joka oli varustettu katalysaattorilla.[1]

Keväällä 1993 uudeksi perusmalliksi tuli Expression, jossa oli aikaisempien GL-varusteiden lisäksi kierroslukumittari, korinväriset peilit, ja sinipunaiset kylkiraidat. Verhoilussa oli samanlaiset kuviot. Vuoden 1994 uutuutena oli edullinen mutta hyvin varusteltu CDX, joka korvasi GLS:n ja CD:n. CDX-mallissa oli GLS-tason lisäksi ylellisempi verhoilu, puujäljitelmäkoristeet ovissa, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, sähköantenni, metalliväri ja sumuvalot. Lisävarusteena sai kaksi turvatyynyä ja ABS-jarrut. 2,0-litraisen 16-venttiilisen moottorin teho putosi 150:stä 136 hevosvoimaan.[1]

Vuosimallin 1995 Vectroissa GT:n korvasi Sport, jossa oli kevytmetallivanteet vakiona. Expressionista tuli Merit, josta oli karsittu kierroslukumittari, korinväriset ulkopeilit ja polttoaineen merkkivalo. Kuljettajan turvatyyny tuli kuitenkin vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin. V6-mallien ainoa varustetaso oli CDX. V6-moottorilla varustetuissa CDX-malleissa oli normaalin varustuksen lisäksi luistonesto ja kevytmetallivanteet.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Opel Vectra (1988–1995) Ajovalo.net. Viitattu 27.6.2015.
  2. 1988 Opel Vectra 1.4 Hatchback technical specifications Carfolio.com. Viitattu 13.2.2016. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa